Haja-asutusalueella kaikki kiinteistöt on velvoitettu liittymään keskitettyyn vesihuoltoon, jos ne sijaitsevat vesihuollon toiminta-alueella.
Vesiosuuskunnat ovat yleensä hakeneet toiminta-alueen kaikille niille alueille, jotka ovat sadan metrin säteellä rakennetusta tai suunnitellusta putkistosta.
Tämä on tehty siitä huolimatta, että osuuskunnat ovat olleet tietoisia erillisten kiinteistöjen halusta olla liittymättä. Kunnat kuitenkin pääsääntöisesti hyväksyvät osuuskuntien anomukset niitä muuttamatta.
Laki sanoo, että kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti.
Myös niin säädetään, että vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden tulee kattaa alueet, joilla kiinteistöjen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoon tai jätevesiviemäriin on tarpeen.
Tämän tarpeen kyllä vesiosuuskunnat päättävät täysin itsenäisesti, ja vain omaa talouttaan ajatellen. Herää kysymys, vastaako kunta tai osuuskunta yhteiskuntasuunnittelusta.
Vesihuoltolain uudistus astui voimaan 1. syyskuuta 2014. Siinä lievennettiin liitäntävelvollisuus vesihuollon toiminta-alueella. Lievennys koski kiinteistöjä, joilla jo oli kiinteistökohtaiset ratkaisut vesihuollolle, sekä kesämökkejä, joissa ei ole vesikäymälää.
Niillä alueilla, joilla toiminta-alue oli voimassa ennen lain muutosta, liitäntävelvollisuus kuitenkin säilyy vuoden 2018 loppuun. Tämä antaa vesiosuuskunnille taloudellista turvaa, koska niiden talous riippuu suuressa määrin osallistujien määrästä.
Menneinä vuosina useimmat vesiosuuskunnat ovat tehneet budjettinsa sen varaan, että kaikki alueen kiinteistöt liitetään vapaaehtoisesti tai pakolla. Useimmat ovat onnistuneet saamaan toiminta-alueensa lainvoimaiseksi ennen lainmuutosta.
On myös osuuskuntia jotka ovat suunnitelleet taloutensa sadan prosentin liittymiselle, mutta nyt joutuvat sopeutumaan pienempään liittymismäärään.
Toiminta-alueen vahvistus on saattanut myöhästyä myös siksi, että sen laajuudesta on valitettu hallinto-oikeuteen.
Uusittu laki siis eräissä tapauksissa vapauttaa kiinteistöjä kaksinkertaisen investoinnin tekemisestä. Tätä vapautusta ei edes tarvitse hakea, vaan se on lakiin kirjattu.
Uskon, ettei lainmuutoksen jälkeen perusteta vesiosuuskuntia, joiden talous on suunniteltu myös haluttomien kiinteistöjen pakkoliittämisille.
Tulee pitää mielessä, että asetus jätevesien puhdistamisesta mahdollisesti järkiperäistetään kuten uusi ympäristöministerimme ehdottaa. Tämä vähentää edelleen vesiosuuskuntien palvelujen tarvetta.
Christer Nikander
Pernaja