”Sudet surmasivat vuosina 1880–1881 Varsinais-Suomessa 22 lasta, joista 10 nykyisen Pöytyän-Yläneen lauman reviirillä. Nykyinen susipelko on siksikin ymmärrettävää”, pohdiskelee erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.
Kojolan mukaan Suomen susilaumoista 40–60 prosenttia on pannoitettu. Yksilömäärää pyritään arvioimaan tarkemmin jälkiseurannalla.
Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän järjestämässä suurpetotilaisuudessa maanantaina puhunut Kojola muistutti, että suurin osa susista välttelee asutusta. Poikkeuksiakin löytyy pantaseurannan avulla.
”Äänekosken pohjoispuolella on havaittu nuori uros, joka ei välttele yhtään mitään.”
Siirtoistutuksiin riistatutkija ei usko. ”Tiedossani ei ole yhtään suden siirtoistutusta Suomessa. Nuorten yksilöiden pitkät vaellukset saattavat herättää joissakin mielikuvan istutuksista.”
Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro ei pidä sutta biologisena vaan poliittisena ongelmana.
”Maakunnissa liikkuessani en ole koskaan tavannut susivihaa, mutta herravihaa sitäkin enemmän. Kyseessä on kansan ja eliitin välinen ristiriita.”
Metsästäjäliitto korostaa voimakkaasti paikallisten asukkaiden kuulemista. Liiton mukaan siten voitaisiin ehkä palauttaa osa kansan luottamuksesta suurpetopolitiikkaan.
Kannanarvioinnin hankaluutta Kontro havainnollisti esimerkillä Perhosta. Alueella ei pitänyt olla susilaumaa, mutta viikonloppuna seudulta löytyi toistakymmentä yksilöä.
”Häirikkösudet on poistettava, ensi talvena on suoritettava huolellinen lumijälkilaskenta ja suurpetotiedot on saatava avoimesti verkkoon.”
Sopiva kannan koko olisi Metsästäjäliiton mukaan 20 lisääntyvää paria, eli noin 150 yksilöä. Vuotuiseksi metsästyskiintiöksi kaavaillaan kolmannesta kannasta, eli 50:ä yksilöä.
Lauri Kontro on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja.
”Terveiset Varsinais-Suomen susireviiriltä”, kajautti Luonto-Liiton susiryhmän varapuheenjohtaja Sami Lyytinen.
Hän kritisoi pihasuden käsitettä, koska taajaan asutulla alueella sudet eksyvät joka tapauksessa toisinaan asutuksen lähistölle. ”Mielestäni pihasusia ei ole olemassakaan. Mikähän tulee seuraavaksi? Sylisusi?”
Hän ei myöskään niele paikallista päätöksentekoa sellaisenaan. Lyytinen pohtii kenen käsissä päätökset silloin ovat ja miten totuudenmukainen päättäjän käsitys susikannasta on.
”Susikanta on puolittunut, niin myös vahingot. Miksi susista nyt kohistaan?” ihmetteli Suomen Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola. Hänen mukaansa susia pelätään kaikkialla maailmassa niillä seuduilla, joille laumat ovat palaamassa. Vakaan kannan alueilla pelko on jo laantunut.
Veistola toteaa, että häirikkösudet tulee poistaa, mutta muistuttaa, että suurin osa susista karttaa ihmistä.
ANTTI HIRSAHO