Tuottaja on tyytyväinen sikojen uusiin virikkeisiin
Puisten virikkeiden paras sijoituspaikka on noin kymmenen sentin korkeudella karsinan lattiasta. Tällöin sika pystyy työntämään kärsänsä puun alle. Se antaa sialle tonkimisen tunteen. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoHUITTINEN (MT)
Koivuhalko kolisee karsinan aitaa vasten Satapossu Oy:n sikalassa Huittisten Vampulassa. Kiinnostuneelta vaikuttava sika työntelee kettingin varassa roikkuvaa halkoa kärsällään.
Halko ei ole päätynyt karsinaan tuottajan päähänpistosta. Päinvastoin, halko on karsinassa tutkimusmielessä.
Tutkijat ovat viime vuonna käynnistyneessä hankkeessa kartoittaneet sioille sopivia virikkeitä.
Satapossun sikalassa uudenlaisista virikkeistä on vajaan vuoden kokemus, kertoo toimitusjohtaja Vesa Harjunmaa.
Ensimmäiset testattavat virikkeet asennettiin karsinoihin loppuvuodesta.
Satapossun sikala on yksi kolmesta sikalasta, jotka ovat mukana Helsingin yliopiston ja Eläinten hyvinvointikeskuksen yhteisessä possujen hyvinvointitutkimuksessa.
”Helsingin yliopiston tutkija Helena Telkänranta otti vuosi sitten yhteyttä ja kertoi hyvinvointitutkimusta tekevien tutkijoiden jalkautuvan tiloille. Telkänranta kysyi, olemmeko kiinnostuneita osallistumaan virikelelujen kehittämiseen.”
”Totta kai olimme kiinnostuneita”, Harjunmaa toteaa. ”Yhteistyöstä tutkijoiden kanssa saa paljon tietoa myös itselleen.”
Ensimmäiset testattavat virikkeet asennettiin karsinoihin marraskuussa. Viisi kuukautta kestäneessä tutkimuksessa oli mukana viisi sikalan viidestätoista osastosta.
Virikkeet sinänsä eivät ole Satapossun sikalassa uusi asia. Ne ovat kuuluneet karsinoiden varustukseen aiemminkin. Jokaisessa karsinassa on häkki, josta siat ovat voineet näykkiä pahnoja itselleen.
Se otettiin tutkimuksessa huomioon lähtötilanteena, johon uusia virikkeitä ja niiden vaikutusta verrattiin.
Satapossun sikalassa tutkittiin erityisesti puisia virikkeitä.
”Oli isoa ja pientä, tuoretta ja kuivaa puuta, kuorittua ja kuorellista, käsiteltyä ja käsittelemätöntä, sekä useita Suomessa kasvavia puulajeja”, Harjunmaa luettelee.
Satapossun sikalassa testattiin myös muovisesta vesiletkusta tehtyjä virikkeitä. Niistä siat eivät selvästikään olleet yhtä innostuneita kuin puisista, Harjunmaa toteaa.
Samaan johtopäätökseen isännän kanssa tulivat myös tutkijat. Puu osoittautui materiaaleista parhaimmaksi, ja puulajeista koivu.
Paras on ”maitopurkin paksuinen” halko, kuten Harjunmaa sen määrittelee.
Tutkimuksessa haettiin mahdollisimman yksinkertaisesti ja helposti toteutettavia virikkeitä.
”Halkoon porataan reikä ja pujotetaan sen läpi rosteriketju. Ketjun avulla halko ripustetaan kiinni karsina-aitaan”, Harjunmaa esittelee yhtä viriketyyppiä.
Vaikka virikkeet ovat yksinkertaisia ja nopeita valmistaa, isossa sikalassa niiden tuoma lisätyö on varsin mittava.
Harjunmaa kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että lähti tutkimukseen mukaan. ”Kokemuksena tämä on ollut tosi hyvä. Tästä sai runsaasti tietoa sikojen hyvinvoinnista.”
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat