Monenlaisissa ympäristöissä viihtyvä seinälukki (Phalangium opilio) on helppo tunnistaa lukiksi. Pieni ruumis keikkuu honteloiden jalkojen varassa, kun otus kävelee pitkin puunrunkoa.
Loppukesästä seinä- ja rauniolukkeja alkaa kerääntyä myös talojen seinille, jolloin niitä saattaa eksyä sisätiloihinkin.
Suomen lukeista ja vale-skorpionilajistosta on tekeillä opaskirja osana Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa (Putte).
Lukit syövät sekä kasvis- että eläinravintoa, mieluiten pieniä selkärangattomia. Näkö on huono, joten ympäristön havainnointi tapahtuu jalkaparilla tunnustellen.
Lukit kuuluvat hämähäkkieläimiin, eli niillä on kahdeksan jalkaa. Suomessa on tavattu 12 lukkilajia, joista useimmat viihtyvät parhaiten kosteilla paikoilla, kuten tuoreissa metsissä ja niityillä.
Avoimilla paikoilla viihtyvä seinälukki muistuttaa hyvin paljon metsälukkia (Mitopus morio), jonka voi löytää puunrungolta tai aluskasvillisuuden seasta.
Yhtäkään lukkilajia ei ole luokiteltu Suomessa uhanalaiseksi.
MT