
Suomen julkinen talous on vajonnut krooniseen epätasapainoon, josta ei päästy nousemaan edes hyvän kasvun vuosina ennen koronaa.
Nykyinen hallitus asetti aloittaessaan vuonna 2019 tavoitteeksi valtiontalouden tasapainon ja 75 prosentin työllisyysasteen.
”Ajateltiin, että työllisyys tulee ja hoitaa homman. Työllisyyttä tuli, mutta kalliilla keinoilla, ja sen lisäksi tuli erilaisia kriisejä”, sanoo Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n pääekonomisti Penna Urrila.
Työllisyys on tärkeä talouspolitiikan ankkuri, mutta se ei riitä yksin. Siksi puolueidenkin prosenttitavoitteet ennen vaaleja ovat yhtä tyhjän kanssa.
”Pelkkä ylevä työllisyystavoite ei vie meitä vielä mihinkään. Olennaisempaa ovat keinot: ovatko ne tehokkaita ja kalliita vai halpoja?”
”Eläkkeidenkään rahoitus ei riitä nykyisillä maksuilla.”
Vuonna 2026 eli ihan pian valtiontalous on valtiovarainministeriön mukaan yhdeksän miljardia euroa miinuksella, kunnat ja hyvinvointialueet mukaan laskettuina peräti 12 miljardia.
”Krooninen alijäämä on vain syvenemään päin, kun väestö ikääntyy ja erityisesti yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa”, Urrila sanoo.
Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden talous on kuralla, mutta eläkejärjestelmän varallisuus auttaa tilannetta. Tosin eläkkeidenkään rahoitus ei riitä nykyisillä maksuilla.
Suomi kehittyy eri suuntaan kuin muut Pohjoismaat. Työikäinen väestömme supistuu kahdeksan prosenttia vuoteen 2060 mennessä – ainoana Euroopan maana.
”Jotakin outoa tässä on suomalaisessa yhteiskunnassa on, että syntyvyys laskee väestöennustetta ja muuta Eurooppaa nopeammin. Vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli Euroopan kärkeä”, Urrila hämmästelee.
Meidät erottaa muista myös velka. Suomen valtionvelka suhteessa kansantuotteeseen oli vuoteen 2008 saakka Tanskan ja Ruotsin kanssa sama, mutta sitten lähdimme omille teillemme.
Nyt velkatasomme on kaksinkertainen ja neljän vuoden kuluttua kolminkertainen Ruotsiin verrattuna. Kun Ruotsin velkatason ennustetaan laskevan 3–4 vuodessa 26 prosenttiin bruttokansantuotteesta, Suomen pysyy yli 70 prosentissa.
”Siis seuraavienkin vaalien alla. Jos ei tehdä mitään, velkaantumisaste ylittää sata prosenttia vuonna 2035”, Urrila sanoo.
Vain kolmen hallituskauden kuluttua velka ja erityisesti sen kasvu alkavat olla kriittisellä tasolla.
”Sen jälkeen velkaantuminen alkaa todella hallita talouspoliittista liikkumavaraamme ja olemme kasvavissa vaikeuksissa. Nopea ja ensimmäinen käänne parempaan suuntaan täytyy saada pian.”
Pelkkä talouskasvu ei riitä. Lisäksi tarvitaan menoleikkauksia, rakenteellisia uudistuksia sekä työllisyyttä ja sen kautta verotuloja. Työperäinen maahanmuutto voisi kohentaa yhtälöä jopa parilla miljardilla eurolla.
”Kaiken lähtökohtana on kurinalainen julkinen talous ja pitävät menokehykset: jos päätösperäisiä menoja lisätään, muualta pitää ottaa vastaavasti pois. Menojen kampaus täytyy tehdä.”
Säästyneet rahat EK kohdistaisi tutkimukseen ja kehitykseen, vetytalouteen ja liikenneverkkoihin.
Hallituksen päätökset ovat Urrilan mukaan kasvattaneet julkista velkaa 11 miljardilla eurolla – ja korona- ja sotamenot päälle.
”Rahahanat ovat olleet löysällä, ja vaalien lähestyessä linja näyttää löystyvän entisestään”, hän sanoo viitaten sote-alueiden lisärahoihin ja sähkötukiin.
Ei ihme, että talouspolitiikan arviointineuvostokin nuhteli hallitusta hiljattain siitä, että sähkötukiin ja ylimääräisiin lapsilisiin käytetyt rahat olisi pitänyt kohdentaa eikä antaa kaikille.
”Meidän talouden koneemme ei mahdollista samanlaista hyvinvointipalveluiden tarjoamista kuin muiden. Penna Urrila
Valtionvelan korkokulut laskivat tasaisesti vuoden 2008 2,3 miljardista eurosta vuoden 2022 noin 0,8 miljardiin euroon. Korot olivat matalalla. Tänä vuonna ne singahtavat 2,5 miljardiin euroon ja 2020-luvun lopulla neljään miljardiin.
Vertailun vuoksi: valtion budjetti vuodelle 2023 on 82,1 miljardia euroa.
Jotta velka saataisiin kahden seuraavan hallituksen aikana edes vakautettua 70 prosenttiin bruttokansantuotteesta, pitäisi valtiovarainministeriön mukaan tehdä yhdeksän miljardin säästöt.
Suomen Pankin mukaan 60 prosentin velka-aste edellyttäisi 13 miljardin menoleikkauksia. Velkaantumisaste jäisi yhä korkeaksi.
Puolueista kokoomus esittänyt seuraavan vaalikauden eli neljän vuoden aikana sopeutuksia kuuden miljardin edestä, muut vähemmän.
Toisin kuin Suomi, muu Eurooppa ja jopa Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja ovat jo alenevalla velkauralla.
Suomen ongelma on se, että se ajattelee yhä olevansa muiden Pohjoismaiden kanssa parasta A-luokkaa, vaikka maa jää koko ajan jälkeen, Urrila sanoo.
”Meidän talouden koneemme ei mahdollista samanlaista hyvinvointipalveluiden tarjoamista kuin muiden. Yhtälö vaatii, että talouskoneeseen laitetaan paljon lisää kierroksia tai että etuudet määritellään uudelleen.”