Riistalinnun paloittelu on yksinkertaista. Nisäkkään ruhon paloittelu vaatii enemmän eläimen anatomian tuntemista, Milla Niemi ja Veli-Matti Väänänen toteavat kirjassaan Riistan käsittely.
Kirjoittajien mielestä riistan käsittely ei ole vaikeaa, mutta parhaaseen lopputulokseen pääsy vaatii harjoittelua. Kirjassa on perustiedot syötävän riistan, turkisriistan ja trofeiden eli metsästysmuistojen käsittelystä.
Linnun rintalihat ja jalat kannattaa irrottaa tukirangasta. Rintalihasta voidaan ottaa erilleen sisempi ja ulompi. Molemmista saa loistavia aterioita joko paistamalla tai uunissa kypsentämällä.
Kirja neuvoo hurauttamaan isojen riistaeläinten jauhelihatarpeet lihamyllyn läpi mahdollisimman kylminä ja pakastamaan välittömästi.
Kanalinnut ja puolisukeltajat riiputetaan sulkineen. Kokosukeltajat nyljetään ja samalla niistä poistetaan näkyvä rasva.
Riiputusajalle on nyrkkisääntö: jaetaan luku 40 riiputuspaikan lämpötilalla, jolloin saadaan aika vuorokausina. Riiputus mureuttaa eli raakakypsyttää lihaa.
Vesi on nyljetyn ruhon pahin vihollinen, kirjoittajat tähdentävät.
Vedellä saa huuhtoa vain ruhon sisäpuolen. Ulkopuolen vertymät ja muut epäpuhtaudet poistetaan terävällä veitsellä. Pienet riistaeläimet voi puhdistaa talouspaperilla.
Turkikset olivat arvossaan vielä 1970-luvulla. Nykyisin villiturkisten kysyntä, hinta ja käsittelytaidot ovat aallonpohjassa.
Kirjassa näytetään selkein kuvin supikoiran nylkeminen. Rasvan poisto nahasta on tärkeää, jotta nahka säilyy.
Eläinten kallot voi valkaista jopa yli 20-prosenttisella vetysuperoksidilla. Aineen kanssa on syytä käyttää suojakäsineitä ja -laseja. Höyrykin on haitallista hengitettynä.
Suora auringonvalo haalistaa täytetynkin eläimen höyhen- tai karvapeitteen nopeasti. Metsästysmuisto on syytä sijoittaa kotona varjoisaan paikkaan.
REIJO VESTERINEN
Milla Niemi ja Veli-Matti Väänänen: Riistan käsittely. 198 sivua. Otava.