Eduskuntavaalit vaihtoivat maan hallituksen, mutta välillä tuntuu, että koko politiikan paletti kääntyi. Moni edustaja, joka viime kaudella riehui suuna päänä, on oudosti hiljentynyt.
Vaikka koronakriisi on tarjonnut yltäkyllin mahdollisuuksia alkoholipoliittiseen keskusteluun, Jaana Pelkonen (kok.) ei siihen enää juuri vaivaudu. Esimerkiksi Mari-Leena Talvitie (kok.) sovittelee hänen jäljiltään vapaan viinan papittaren kaapua.
Mika Kari (sd.) oli viime kaudella puolueensa ahkera äänitorvi monenlaisissa turvallisuuskysymyksissä.
Sitten Kari valittiin suojelupoliisia valvovan salaisen valiokunnan johtoon. Liimattiinko siinä pikilappu suun eteen?
Jari Myllykoskella (vas.) oli viime kaudella paljon sanottavaa jokaiseen käsiteltävään asiaan. Nyt salissa istuu harvasanainen mies.
Outi Alanko-Kahiluodolta on totuttu kuulemaan vihreiden vasemmistosiiven kirpeitä näkemyksiä. Nyt hän keskittyy tarkastusvaliokunnan puheenjohtajuuteen.
Mikko Kärnä (kesk.) uurastaa päivänsä sosiaalisessa mediassa. Vasta korona innosti hänet parlamentaarisen keskusteluun, josta palkka maksetaan.
RKP:n äänirohmu Joakim Strand on myös hiljentynyt viime kaudesta. Puolueen kulttuuriin kuuluu asioida salissa ryhmänjohtaja Anders Adlercreutzin kautta.
Alkoholipolitiikan ääripäät asuvat perussuomalaisten ryhmässä. Mika Niikko ja Sheikki Laakso todistivat tuntevansa kapakat täydellisesti sisältäpäin, mutta heidän suosituksensa ovat aivan vastakkaiset.
Koronan aiheuttama turvallisuusriski on muutamaan Isis-leiriltä kotiutuneeseen suomalaisnaiseen verrattuna monikymmenkertainen, mitä ei opposition kohkaamisesta voisi päätellä.
Jyrkimmät vaativat ravintoloita tupaten täyteen. Kadulla liikkuville vaaditaan maskipakkoa mutta islamilaisia naisia halutaan sakottaa hunnun käytöstä.
Ääriporukoiden logiikka on välistä vaikeaselkoista.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.