Sote-kriisi osoittaa erinomaisesti, kuinka eri tavalla palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen suhtaudutaan.
Keskusta on täysin oikeassa siinä, että sote-alueita tulee olla riittävästi. Kenties erikoissairaanhoito voitaisiin järjestää viiden alueen mallilla, mutta kun kyseessä ovat myös sosiaalipalvelut sekä perusterveydenhuolto, alueita pitää olla selkeästi enemmän.
18 alueella kyetään järjestämään palvelut varmasti huomattavasti varmemmin koko Suomessa.
Lisäksi sote-uudistuksessa on vääjäämätöntä miettiä myös rahoitus sekä palvelujen johtaminen. Tästä syystä maakuntamalli varmistaa parhaiten sen, että alueelliset erityiskysymykset huomioidaan palvelujen tuottamisessa.
Sote-uudistuksessa pitää huomioida myös, ettei palveluja tule keskittää silloin, kun ne voidaan turvata laadukkaasti myös lähipalveluna.
Lähipalvelujen tuottaminen ei ole välttämättä kokonaistaloudellisesti keskittämistä edullisempaa. Peruslähipalvelut tukevat ikäihmisten kotona asumista sekä lapsiperheiden mahdollisuuksia asua haja-asutusalueilla. Tutkimusten mukaan myös luonnonläheisyys tukee terveyttä.
Alueiden lisäksi tulisi huomioida myös palvelujen saavutettavuus. Siihen liittyy keskeisesti joukkoliikenne.
Kuntarajojen merkityksen madaltuessa tulee joukkoliikenneverkostossa suunnitella lähipalvelut siten, että ne ovat yhdenvertaisesti saavutettavissa. Valtio voisi myös kohdentaa ja ohjata joukkoliikennerahoitusta nykyistä tarkemmin.
Valtio voisi velvoittaa joukkoliikenteen rahoituksen kohdentamista erityisesti syrjäseuduille, joista jo nyt palvelujen saavuttaminen on haasteellisempaa.
Käytännössä kunta tai tulevaisuudessa maakunta-alueen olisi käytettävä joukkoliikenteeseen suunnattu raha erityisesti hiljaisen kysynnän alueille, joista palvelujen pariin on pidempi matka. Tämä edistäisi palvelujen yhdenvertaista saavutettavuutta.
Sirpa Pursiainen
YTM
Kristillisdemokraatit
Tampere