Maailmanlaajuisen hiilikaupan käynnistyminen vie vuosia – voi tuoda kaivattuja pelisääntöjä villiytyneille vapaaehtoisille hiilimarkkinoille

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat eivät sisälly valtioiden väliseen ilmastosopimukseen. Tosin Glasgown ilmastokokouksessa saavutettu neuvottelutulos mahdollistaa, että tulevaisuudessa myös yritykset ja muut tahot voivat ostaa valtioiden tuottamia päästöyksiköitä kompensoidakseen omia päästöjään.

Neuvotteleva virkamies Tuomo Kalliokoski ympäristöministeriöstä pitää kirjausta niin kutsuttuun artikla kuuteen tärkeänä. Villinä viidakkona vellovat vapaaehtoiset hiilimarkkinat voisivat osin alkaa noudattaa YK:n solmimia pelisääntöjä, joilla estetään tehtyjen päästövähennysten kaksoislaskenta useamman tahon eduksi sekä heikkolaatuisten päästöyksiköiden kaupustelu.

Tällä hetkellä vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla toimii huijareita, jotka rahastavat hiilensidonnalla, vaikkei hiiltä aidosti sitoutuisi verrattuna tilanteeseen, jossa mitään ei tehtäisi. Joku voi esimerkiksi kaupitella metsänsuojelua alueella, jossa metsää ei uhkaa häviäminen muutenkaan.

Kalliokosken mukaan maankäyttösektorin hiilihankkeissa on erityisen tärkeää varmistaa hiilivaraston pysyvyys. Esimerkiksi suojeltujen metsien tuhoutuminen olisi huomioitava jotenkin ja karannut hiilidioksidi sidottava uudestaan.

Vapaaehtoisessa hiilikaupassa Kalliokoski pitää tärkeänä, että yksityistä rahaa ohjautuu päästöjen vähentämiseen. Harmillisesti yritysten ja kuluttajien on vain toistaiseksi vaikea erottaa luotettavia palveluntarjoajia epäluotettavista. Yksi ongelma on, että jokin ilmastolle hyödyllinen hanke voikin olla haitallinen monimuotoisuudelle tai paikalliselle väestölle.

Kaikesta huolimatta moni yksityinen taho punnitsee, että on tärkeämpää yrittää pelastaa ilmasto kuin olla tekemättä mitään. MTK:n energia- ja ilmastoasiantuntija Anssi Kainulainen huomauttaa, että päästöjen kompensointi voi olla yrityksille merkittävä mainehyöty.

”Ilmastohyöty ei onneksi ole riippuvainen valtioiden rekistereistä. Vaikka valtioiden välinen hiilikauppa on vasta puolitiessä ilmastopolitiikassa, ei se ole veruke sille, etteikö osallistuminen laadukkaiden projektien rahoittamiseen ja vastuulliseen ilmastotyöhön olisi hyödyllistä jo nyt. Jos yksityinen raha ei ala virtaamaan ilmastoinvestointeihin, ei ilmastokysymys tule ratkaistua”, Kainulainen toteaa.

Maailmanlaajuisten hiilimarkkinoiden syntyminen vie luultavasti vuosia. Nykyisin valtioiden välistä päästökauppaa käydään EU:n tapaan pienemmillä alueilla ja vaihtelevin säännöin.

Tuomo Kalliokosken mukaan toistaiseksi on epäselvää, millaisilla toimenpiteillä valtiot alkavat päästöyksiköitään tuottamaan. Tällä hetkellä maiden päästövähennystavoitteet sisältävät hyvin erilaisia toimia.

”Jokainen valtio voi itse määrittää, mitä tavoitteisiin sisällytetään. Markkinamekanismin suuri heikkous ja vaara onkin se, kuinka hyvin saadaan todennettua mekanismin kautta tuotettujen toimien vaikutus kansalliseen tavoitteeseen.”

Lue myös:

Maanomistajat voisivat saada hiilensidonnalleen ostajan esimerkiksi S-ryhmästä – nyt on luotava selkeät säännöt

Voiko yritysten ilmoittamiin päästötietoihin luottaa? Suomessa kehitetään tarkistusjärjestelmää ilmastoraportoinnille ja -lupauksille

Hiilensidonnan palveluiden joukossa yhä räikeää viherpesua – hiilikauppa tarvitsee säännöt, jotta asiakas ei maksa tyhjästä ja ilmasto hyötyy

• Päästöyksikkö: Päästö- yksiköitä eli vähennettäviä hiilidioksiditonneja tuotetaan esimerkiksi kehittyvissä maissa toteutettavissa projekteissa, joissa rakennetaan uusiutuvaa energiaa, suojellaan tai istutetaan metsiä tai otetaan talteen metaania. Kun päästöyksikkö myydään kompensointiin, se mitätöidään rekisteristä.
• Päästöjen kompensointi: Valtio, yritys tai muu taho kumoaa aiheuttamansa ilmastohaitan vähentämällä tai sitomalla omia päästöjään vastaavan hiilidioksidimäärän jossain toisaalla. Yleensä tämä tapahtuu ostamalla ja mitätöimällä päästöyksiköitä jonkun palveluntarjoajan kautta.
• Kaksoislaskenta: Samaa päästöyksikköä ei tule vähentää useampaan kertaan eli käytännössä laskea esimerkiksi kahden valtion tai yrityksen hyödyksi. Riski on olemassa, jos jokin maa tuottaa hiilensidontapalveluja toiselle maalle ja molemmat valtiot laskevat päästövähennykset omiin saavutuksiinsa. Glasgown ilmasto- kokouksessa tehdyt päätökset estävät kaksoislaskennan.