Tie vie

Ajelin alkusyksystä Suomesta keskiseen Itä-Eurooppaan 18-vuotiaalla Volkkarillani. Ennen matkaa ja neljässä päivässä tien päällä ratin takana ehtii tehdä paljon havaintoja.

Kas tässä:

Via Baltican hurjaa liikennettäkin enemmän jännitti etukäteen, kestääkö Hepo Huimani matkan. Jälkikasvuni kutsuu kärryäni Vessaksi, se kun kuljettaa ihmisten lisäksi milloin puutarhan leikkuujätettä, huonekaluja, autonrenkaita tai karvaisia lemmikkejä.

Ennen matkaa kannattaakin tarkistaa, kattaako oma vakuutus tai muu taho vaikkapa hinauksen tien päällä. Otin Autoliiton tiepalvelun, mutta huomasin sen auttavan ulkomailla enintään 15-vuotiaita autoja, kun taas esimerkiksi Redgolla ei näyttäisi olevan ikärajaa.

Auto toimi kuitenkin hyvin. Lisäksi piti muistaa pysyä tarkkana ja opetella ajamaan pientareella jo alkumatkasta, sillä Baltiassa ei ole moottoriteitä.

Heti lahden takana kävi selväksi, että Neste on levinnyt Baltiassa laajalle ja usein sen kyljessä on Hesburger. Oli kiva tankata ja ajatella, että roposeni ropisevat koti-Suomen kassaan.

Neste ja Hesburger, yleinen parivaljakko Baltiassa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Seuraavaksi äimistelin uskomattoman laajoja peltoja. Maissia kasvaa paljon jo Latvian korkeudella. Saksassa, Tsekissä ja Unkarissa se näyttää olevan valtakasvi. Auringonkukkaakin kasvaa valtoimenaan, ja paljon peltoa näyttää olevan myös kesantona.

Pitkiä peltoja ja paljon rehupaaleja. Kuva: Eija Mansikkamäki

Myös rehupaaleja on paljon, eikä niitä ole kääritty muoviin. Pellot ovat laajoja kaikkialla Puolasta Balatonille, joten EU:n maatalousuudistuksessa voi olla sanottavaa muillakin kuin Ranskalla.

Maatalouskonekauppa Liettuassa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Seuraava havainto on, että Lidl on levittäytynyt kaikkialle: liki jokaiseen kylään ja liikenneympyrään vaikkapa Unkarin maaseudulla. Liikevaihto näyttäisi olevan samaa luokkaa kuin toisen saksalaisen perheyhtiö Aldin.

Tutun näköinen Lidl Mórin kylässä Unkarissa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Elintarvikkeiden kohdalla sydämessä läikähtää ylpeys kotimaasta. Valion Profeel-vanukkaita on pienissäkin kaupoissa, myös pitkin itäistä Keski-Eurooppaa.

Kuva: Eija Mansikkamäki

Kaurapuurokin kiinnostaa, mutta sitä ei osata aina tehdä. Se voi olla tuskin edes keitettyä vetistä velliä tai liian paksua pöperöä. Kaurahiutaleet olivat kuitenkin liki aina Suomesta, katsoipa pussukoita terveyskaupassa Tšekissä tai paremmassa ruokakaupassa Budapestissa.

Myös suomalaisia hapankorppuja löytyy laajasti.

Supernopeita kaurahiutaleita Suomesta, lukee terveyskauppa Vilgainin paketissa Brnossa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Kumipyöräliikenne on suosittu kuljetusmuoto Euroopassa. Rekkoja on todella paljon, niitä ovat huoltoasemien levähdysalueet täynnä.

Tiellä tapaa monenlaista menijää. Kuva: Eija Mansikkamäki

Jos haluaa välttää ruuhkia Keski-Euroopan moottoriteillä, ajopäiväksi kannattaa valita sunnuntai. Monissa maissa rekat eivät saa nimittäin ajaa moottoriteillä lauantai-illasta maanantaiaamuun tai ainakaan myöhäiseen sunnuntai-iltaan asti. Pienemmillä teillä niitä voi liikkua.

Kokenut suomalaiskuski varoittaa myös ohittamasta rekkaa liian tiukasti, sillä monissa rekoissa menee päälle automaattijarrutus – ja kuskin kiukku.

Ruuhkissa istuessa alkaa miettiä päästöjä ja sitä, ovatkohan kaikki maat ihan samalla kartalla harvaan asutun ja vihreässä siirtymässä innokkaan Suomen kanssa. Tuulimyllyjä ja aurinkokennokenttiäkin näkyy yllättävän vähän eli melko perinteisellä meiningillä mennään.

Urheiluautot kaahasivat jonossa tankille Tšekissä. Kuva: Eija Mansikkamäki

Jopa Tšekin moottoriteillä kannattaa vilkuilla tiuhaan taustapeiliin, sillä taakse voi ilmestyä kahta ja puolta sataa ajavan usean urheilu-Porschen, -Bemarin ja -Teslan tiivis jono.

Edessä voi yllättää onnettomuus tai tietyö, jos ei itse tai navigaattori hoksaa sitä. Liikenne tyssää, kun härskeimmät ajavat päättyvän kaistan loppuun, kiilaavat tunnollisten kaistalle toistensa puskurissa kiinni tai ohittavat koko jonon jopa ulosmenevän kaistan kautta. Näin muuallakin kuin Puolassa.

Tiemaksuja voi välttää valitsemalla maksuttomat moottoritiet. Maksut ovat kuitenkin pieniä ja ne voi hoitaa usein kännykällä etukäteen, kunhan valitsee varmasti oikean maksunsaajan. Huijareitakin kuuluu olevan.

Jos haluaa leppoisamman paluumatkan, valitsee laivan. Kyyti on hinnakas, mutta säästöä tulee polttoaineessa, yöpymisissä ja aterioissa. Ja hermoissa, kun voi keskittyä töihin, lukemiseen tai tyhjän tuijotteluun ja antaa kipparin viedä.

Ainakin Finnlinesin laivoissa on myös edullisia jaettuja hyttejä.

Yli 800-vuotias Dresden on suosittu turistikohde ja sen maamerkki majesteetillinen Frauenkirch-kirkko. Kuva: Eija Mansikkamäki

Vaikka reittini kulki myös Ukrainan naapureissa Puolassa ja Unkarissa, eniten ajattelin sotaa Saksan Dresdenissä. Kaupunki pommitettiin maan tasalle vuonna 1945, mutta on rakennettu uusiksi vanhan näköiseksi. Sen maamerkki, Frauenkirch-kirkko, saatiin uudelleen valmiiksi vuonna 2005. Mietin, elääköhän tuhkasta noussut Ukrainakin uutta kukoistustaan vasta 80 vuoden kuluttua.