Metsään kertyy hiiltä elävän ja kuolleen biomassan lisääntyessä. Biomassan kuiva-aineesta noin puolet on hiiltä.
Biomassaa kertyy puiden runkoihin, oksiin, kuoreen ja paksumpiin juuriin. Taimikoissa myös neulas- ja lehtimassa lisääntyy aluksi, sitten se pysyttelee vuosikymmenet suunnilleen samana, kunnes oikein vanhoissa metsissä taas alkaa vähetä.
Järkevät harvennushakkuut pienentävät neulas- ja lehtimassaa muutamaksi vuodeksi, sitten se palautuu taas harvennusta edeltävälle tasolle.
Maassa oleva biomassa vähenee avohakkuun ja uuden metsikön perustamisen jälkeen, koska metsikön olosuhteet muuttuvat humuksen hajoamisen kannalta edullisemmiksi kuin ennen avohakkuuta. Metsikön vanhetessa maan humusmassa alkaa taas lisääntyä. Pintakasvillisuutta on eniten noin viidestä kymmeneen vuotta avohakkuun jälkeen, jonka jälkeen pintakasvillisuuden määrä alkaa vähetä.
Hiilen kertymä metsään voitaisiin mitata kohtuullisilla kustannuksilla. Mitataan paljonko metsässä on hiiltä avohakkuun jälkeen, ja paljonko jonakin myöhempänä ajankohtana. Erotus on hiilen kertymä.
Hiilen kertymisen mittaamiseen sopivia kokeita tehtiin Metsäntutkimuslaitoksessa lähinnä 1970-luvulla. Kokeilta mitattiin orgaanisenaineen määrä avohakkuun jälkeen, otettiin maanäytteet humuskerroksesta, kivennäismaasta 0-30 cm ja 30-60 cm.
Lisäksi mitattiin kantojen läpimitta ja puulaji. Vanhimmat kokeet ovat nyt noin 40 vuotta vanhoja. Kokeita on eri puolella Suomea ja erilaisilla kasvupaikoilla.
Näillä kokeilla on 12 erilaista muokkaus- ja lannoituskäsittelyä. Kokeissa on neljä toistoa, eri sama käsittely toistuu neljästi kaikissa kokeissa. Kokeiden koealat ovat 0,25 hehtaarin kokoisia.
Nyt tarvitsisi mitata kokeiden puusto vielä kerran ja ottaa maanäytteet samalla tavalla kuin kokeita perustettaessa. Silloin saataisiin yksiselitteinen tieto hiilen kertymisestä metsään, ja ennen kaikkea, miten maankäsittelyt vaikkutavat hiilen kertymiseen.
Teuvo Levula