Valkohäntäpeurojen perimä on monimuotoinen
Suomen valkohäntäpeurakanta on syntynyt vain neljästä Pohjois-Amerikasta tuodusta eläimestä. Peurakantamme on silti perimältään odotettua monimuotoisempi.
Kuva: Risto PöntinenNeljä valkohäntäpeuraa istutettiin vuonna 1934 Laukon kartanon maille Vesilahdelle. Niiden eläinten jälkeläiset ovat lisääntyneet jo lähes 50 000 eläimeen ja levinneet melkein koko Etelä-Suomeen.
Helsingin yliopisto on tutkinut läntisen Uudenmaan metsästäjien lähettämiä peuranäytteitä.
”Valkohäntäpeura on Suomen toiseksi tärkein riistalaji, mutta siitä ei tiedetä kovin paljon”, metsästäjä ja tutkimuksen alullepanija Mikael Wikström sanoo.
”Tuloksemme tarkoittaa, että myös pieni määrä emoeläimiä voi saada aikaan ison ja perimältään terveen populaation”, Helsingin yliopiston tutkija Jon Brommer kertoo.
Suomalaisten valkohäntäpeurojen perimävaihtelu on suhteellisen suuri. Tutkijoiden mukaan se on seurausta eläimen suhteellisen pitkästä eliniästä.
Valkohäntäpeura voi elää lähes 20-vuotiaaksi.
Pitkän eliniän ansiosta useat eri sukupolvet voivat pariutua keskenään. Se vähentää sukusiitoksen vaaraa.
Tänä syksynä tutkijat keräävät lisätietoa Länsi-Uudenmaan valkohäntäpeuroista. Tietoja tarvitaan muun muassa ulkonäöstä, iästä sekä urospeurojen sarvien koosta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat