Kaikki sai alkunsa maamoottoreista. Entisajan voimanlähteitä tultiin katsomaan Oulaisiin ensi kertaa 1990-luvun alussa.
”Kun yleisöä saapui 1 500, ajateltiin, että hyvä. Tätä kannattaa jatkaa”, Wanha Woima -yhdistyksen puheenjohtaja Jouni Aitto-oja kertoo.
Weteraanikonepäivistä on 22 vuodessa kasvanut raskaan sarjan konefestivaalit. Nyt niissä käy viikonlopun aikana yli 20 000 vierasta.
Maamoottorit antoivat 1930–
50-lukujen tienoilla voimaa puimakoneisiin, sirkkeleihin ja pärehöyliin.
Eläkkeelle jäänyt koneistaja ja nykyinen koneharrastaja Matti Perälä lorauttaa kaasuttimeen ryyppybensaa.
”Katsotaan, lähteekö käyntiin”, hän hymyilee tuohilakki öljyssä.
Muutaman veivauksen jälkeen putkesta alkaa tupruta savua.
Toimii.
Maamoottoreita siirrettiin aikoinaan hevosella maatilalta toiselle.
”Masinisti oli tärkeä henkilö, joka usein pääsi peräkammariin syömään”, Perälä juttelee.
Moottorit eivät kuitenkaan kiinnostaneet pientä Jyry Noposta lainkaan.
Hän innostui sepän puuhista.
”Tule äkkiä takomaan, kun rauta on kuumaa”, koruseppäharrastaja Harri Regula hoputtaa poikaa.
Raudankappaleesta Jyry takoo omilla nimikirjaimillaan varustetun korun.
Pajalla touhuaa ainakin kolmen sukupolven väkeä. Kisällistä mestariksi onkin Weteraanikonepäivien teema tänä vuonna.
”Pienet pojat ovat sepän töistä usein innoissaan, mutta murrosikä saa heidät kiinnostumaan muista asioista”, seppämestari Risto Tavasti harmittelee.
Tavasti toivoo, etteivät vanhat käsityöammatit jäisi unholaan.
Koneiden ja pajojen lisäksi Wanhan Woiman naiset kokosivat vanhalle kyläkoululle hääperinnenäyttelyn.
”Ihmisillä on tapana tulla tänne koko perheen voimin. Siksi on hyvä olla jotain muutakin kuin koneita”, Seija Tenhula toteaa.
Viikonlopun ajan näyttelyvieraat saivat ihastella eri vuosikymmenten häämuotia.
Kirsikkana kakun päällä koneiden keskellä nautittiin lauantaina kolmen morsiusparin häähumusta.
SUVI NIEMI