Kun puolustusministeri ilmoittaa Suomen tiivistävän yhteistyötä Venäjää vastaan, käsillä on hätätila.
Itärajalle vilkaisemalla selviää nopeasti, että siellä on rauhallista. Hätätila on Suomen hallituksen sisällä, josta käsin ylimielisyyden, ymmärtämättömyyden ja piittaamattomuuden yhdistelmä aiheuttaa laaja-alaista tuhoa, tällä kertaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Onneksi vaalit on käsillä, ja Haglund on mahdollista korvata henkilöllä, jota kiinnostaa Suomen turvallisuus.
Turvallisuus edellyttää oman alueen koskemattomuudesta huolehtimista. Se puolestaan rakentuu maanpuolustuksesta, liennyttävästä politiikasta ja liittokuntien ulkopuolella pysymisestä – sen varmistamisesta, että Suomen alueella ei toimi minkään vieraan vallan joukkoja.
Suomen ei tule ilmoittaa olevansa ketään vastaan, ja erityisen typerää ja vaarallista on puhua Venäjää vastaan asettumisesta.
Haglund on vaalien lähestyessä ottanut tavakseen korostaa, ettei mikään hänen tempauksensa liity Natoon. Järjestelmällisesti ne ovat liittyneet nimenomaan Natoon, mutta läntiseen sotilasliittoon liittymättäkin on toki mahdollisuus typerehtiä.
Oma lukunsa on Haglundin tapa sivuuttaa eduskunta ja puolustusvaliokunta. Tämä nähtiin isäntämaasopimuksen yhteydessä, ja nyt jälleen Venäjää vastaan asettumisessa.
Haglund ei toki ole hallituksen ainut sotahoukka.
Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa nykyisen edesvastuuttomuuden jatkamiseen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on edelleen pienen valtion elämän ja kuoleman kysymys.
Antti Pesonen
Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja
kansanedustajaehdokas
Alajärvi