Kuluva talvi on ollut vähintään keskimääräisen liukas – asiantuntija kertoo, missä päin maata jalankulkureitit ovat useimmin liukkaita ja mitkä asiat liukkauteen vaikuttavat

Liukkauden näkökulmasta kuluva talvi on tähän saakka ollut Ilmatieteen laitoksen asiantuntijan mukaan vähintään keskimääräinen ehkä jopa keskimääräistä liukkaampi.

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartonen kertoo, että varsinaista tilastotietoa asiasta ei vielä kuitenkaan ole. Hartonen huomauttaa, ettei Ilmatieteen laitos saa havaintotietoa, jota voisi verrata. Varoitusmääriä voisi verrata, mutta varoituskoosteet tehdään aina vasta talven jälkeen, eikä niitä siis vielä ole saatavilla.

Hartonen perustaa arvionsa siihen, mitä liukkausvaroituksia antavassa sääpäivystyksessä on tullut tähän mennessä vuosien varrella vastaan, ja miten jalankulkusäämalli on vuosien varrella kehittynyt. Hartonen on ollut mukana jalankulkusäämallin kehittämisessä vuodesta 2004 lähtien.

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Henri Nyman muistuttaa, että liukkaus on hyvin sääriippuvainen asia.

Erittäin liukkaiden päivien määrä voi vaihdella hyvinkin paljon talvesta ja alueesta riippuen. Tietyllä alueella liukkaiden päivien määrä ei siis säily samana talvesta toiseen.

"Jos on riittävän lauha talvi, silloin ei pääse muodostumaan lumi- ja jäävarastoa jalkakäytäville, jolloin ei sitä liukkauttakaan pääse syntymään", Nyman valaisee.

Käytännössä liukkauden syntymiseen on kaksi vaihtoehtoa: joko pohjalla on jo olemassa jäävarastoa tai sitten sitä ei ole. Mikäli jäävarastoa ei ole, ainoa tapa liukkauden syntymiseen on se, että nuoskalunta sataa riittävästi.

Nyman myöntää, että kuluva talvi on jo nyt ollut Etelä- ja Lounais-Suomessa todella hankala liukkauden näkökulmasta.

"Alkutalvi oli todella kylmä ja oli kovat pakkaset, eikä ollut oikein luntakaan. Sitten tuli lunta siihen päälle, ja nyt on lauhtunut ja satanut välillä vettä. Se lumi ei ole kuitenkaan ehtinyt sulaa kokonaan, kun siellä on ollut sitä kylmää pohjalla", hän listaa syitä nykytilanteelle.

Nollan tuntumassa sahaava lämpötila on johtanut siihen, että monin paikoin Suomessa on muodostunut melko vahvoja jääpatjoja, joiden sulaminen vie aikaa.

Edes hiekottaminen ei aina auta tilanteeseen paljoakaan, jos jääpatja on jo ehtinyt kasvaa kovin paksuksi, vaikka vettä sataisikin.

"Kun sitä jäätä on paksulti, hiekkakin sitten helpommin menee sinne sisälle aina uudestaan", Nyman muistuttaa.

Jalankulkusään tilannetta on seurattu ja liukkaista jalankulkureiteistä varoitettu Ilmatieteen laitoksella runsaan kymmenen vuoden ajan. Varoittamisen pohjalla on ajatus siitä, että kansalaisia pyritään varoittamaan petollisen liukkaista jalankulkureiteistä. Käytännössä kyse on siitä, että on pitänyt tapahtua jonkinlainen merkittävä muutos liukkaudessa, jotta varoitus annetaan.

"Liukas tilannehan voi periaatteessa kestää sitten pitkäänkin, mutta yleensä varoitusta pidetään voimassa vain vuorokauden ajan", Nyman kertoo.

Varoitus on yleensä voimassa vain vuorokauden, koska oletetaan, että vuorokauden aikana liukkautta toisaalta ehditään jo torjua ja toisaalta myös ihmiset tottuvat tilanteeseen.

Liukkaasta jalankulkusäästä varoitellaan tyypillisimmin maan etelärannikolla. Tämä johtuu Nymanin mukaan siitä, että Pohjois- ja Itä-Suomessa niin sanottuja suojasäitä on harvemmin, minkä vuoksi myös liukkaus on harvinaisempaa.

Rannikkomaakuntien päätymistä liukkausvaroitusten piiriin selittää myös se, että siinä missä sisämaassa lauha talvisää on usein melko kuivaa, rannikolla sataa usein tihkua.

Lue lisää:

Kova kysyntäpiikki tyhjäsi myymälöiden laareja tältä henkiä pelastavalta tuotteelta: "Loppuviikosta pitäisi tulla lisää tavaraa"

Uusi ilmastoraportti: Lumi ja pakkaset harvinaistuvat Etelä-Suomessa, sateet ja helteet lisääntyvät koko maassa – "Lämpöaallot ovat kohtalokkaampia kaupungeissa kuin maaseudulla"