Itämeren suojelu kuulostaa kannatettavalta. Siksi esimerkiksi hallitus voi huoletta kirjoittaa ohjelmaansa, että Itämeren suojelua on tehostettava.
Hallitusohjelmat ovat täynnä tuollaisia hyvää tarkoittavia lauseita, joilla ei ole sen suurempaa merkitystä. Paitsi, että ainakin ympäristöministerinä toiminut Jan-Erik Enestam otti Itämeren suojelun ihan tosissaan.
Osin siksi Suomi teki 2000-luvun alkupuolella töitä Itämeren julistamiseksi erityisen herkäksi merialueeksi. Kansakunnan taloudellista hyvinvointia rassaa, että virkamiehet jatkoivat samalla linjalla neuvotteluja laivaliikenteen rikkirajoituksista.
Itämerelle neuvottelutulos oli loistava, vientiteollisuudelle ei niinkään.
Tuo miljardeja euroja maksava moka näyttää syntyneen ilman poliittista ohjausta. Siksi kukaan ei kanna siitä myöskään poliittista vastuuta.
Toisaalta vaikuttamisen
paikka meni ohitse myös elinkeinoelämältä. Siinäpä pohdintaa esimerkiksi suurille
metsäyrityksille, kun ne miettivät Metsäteollisuus ry:n jäsenmaksuja ja toiminnan mitoitusta.
Tästä voidaan myös oppia. Vaadin lakia, jonka mukaan mitään suojeluhanketta ei saa jatkossa ehdottaa ilman samaan lauseeseen sijoitettua hintalappua. Että tyhmempikin huomaa, mistä on kysymys.
JARMO PALOKALLIO