

Tienvarsilla näkyy tolppaa tolpan perään, mutta niillä on eri tehtäviä ja jännitetasoja siirtotarpeesta riippuen.
Suomessa sähkönsiirron runkoverkossa eli kantaverkossa käytetään voimajohdoissa kolmea jännitetasoa: 110, 220 ja 400 kilovolttia.
Suurjännitteiset jakeluverkot eli alueverkot toimivat 110 kilovoltin jännitteellä ja jakeluverkot alle 110 kilovoltin jännitellä, joko 20, 10, 1 tai 0,4 kilovoltilla.
Voimajohdoissa siirtyy sähköä siis eri jännitteillä, ja maallikkokin voi tunnistaa, mistä voimajohdosta on kyse. Kesälomamatkalla voikin arvuutella ja päteä matkaseurueen silmissä sähköasiantuntijana, kun esittelee jännitteitä ääneen.
Mikä jännite voimajohdoissa kulkee? Sen näkee lasista tai posliinista valmistettujen kiekkojen eli eristinlautasten lukumäärästä ja eristinketjun pituudesta.
Eristinlautasia on 110 kilovoltin voimajohdoissa 6–8, 220 kilovoltin jännitteessä 10–12 ja 400 kilovoltin jännitteessä 18–21.

Vastaavasti eristinketjun pituus on 110 kilovoltin jännitteessä yksi metri, 220 kilovoltin jännitteessä kaksi ja 400 kilovoltin jännitteessä neljä metriä.
Sähköä siirretään Suomessa kantaverkossa, jonka koostuu tuhansista kilometreistä näitä jännitteitä sisältävistä voimajohdoista. Suurijännitteiseen runkoverkkoon on liitetty suuret voimalaitokset ja tehtaat sekä jakeluverkot.
Kantaverkon toimivuudesta ja ylläpidosta vastaa kantaverkkoyhtiö Fingrid, jonka suurin omistaja on Suomen valtio.
Juttua muokattu 21.6.2025 klo 10.28: Ensimmäisen kuvan ottajaksi korjattu Caroliina Husu.