Kolumni: JARMO PALOKALLIO
Suomen liikenne kärsii vakavasta asennevammasta. Muista maista poiketen suojatie ei suojaa jalankulkijaa ja punainen valokin saattaa viedä jalan kaasulle jarrun sijasta. Ainakin jos se on tuore.
Vaikka kaikki tietävät, ettei alkoholi sovi liikenteeseen, joka vuosi ratista narahtaa yli 20 000 kuskia ja rattijuopot ovat mukana vähintään joka viidennessä kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa.
Uusi liikenneministeri Merja Kyllönen on saanut autoilijoiden vääristä asenteista mittansa täyteen. Yksi ehdotus on liikenteen promillerajan lasku 0,2:een.
Poliisi kannattaa ehdotusta. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero tehostaisi promillerajan laskua tuomitsemalla toistuvasti ratista kärynneiden autot valtiolle.
Keino on periaatteessa jo nyt mahdollinen, mutta sitä ei ole juuri käytetty.
Ihmettelen miksi niin ei tehdä. Jos rattijuopon käyttämä auto tuomittaisiin valtiolle toisesta kärystä, vaikutus olisi väistämätön.
Se lopettaisi myös autojen lainailun kavereille, joilla on tapana ajaa maistissa.
Ääritapauksissa auton menettämistä ja ajokieltoa voisi tehostaa autonpitokiellolla. Jäisi tohelolle aikaa miettiä syntyjä syviä.
Lisäksi poliisi toivoo alkolukkoa pakolliseksi varusteeksi uusiin autoihin. Hyvä niin, mutta se tie on hidas, sillä autokanta uusiutuu hitaasti. Vanhoihin autoihin rattilukkoja on turhaa ja kallista asentaa.
Rattijuoppoja on loppujen lopuksi vain pieni murto-osa kaikista kuskeista. Koska heillä on paha taipumus uusia tekonsa, rattijuopumuksen ehkäisy kannattaa keskittää heihin riittävän rankoilla toimilla.
Sama koskee nopeuksia. Niidenkin valvonta pitäisi keskittää paikkoihin, joissa ylinopeudet aiheuttavat eniten vaaraa. Törkeisiin ylinopeuksiin syyllistyy vain pieni osa kuskeista.
Kannatettava idea olisi pisteyttää
liikennerikkomukset nykyistä selvemmin.
Selvää on, että liikennesäännöistä piittaamattomat suharit pitää saada pois liikennevirrasta.
Nuorten holtiton käyttäytyminen liikenteessä kertoo pahasta asennevammasta. Tyypillisessä tapauksessa juuri kortin saaneen kuskin kyytiin änkee auton täydeltä kännisiä kavereita.
Siitä syntyy pahaa jälkeä. Etenkin kun nuorilla on yleensä huonoimmat autot eikä niissä käytetä turvavyötä.
Ne kuvittelee olevansa kuolemattomia rallikuninkaita. Sitä on vaikea oikaista ennen kun on liian myöhäistä.
Vaan on sitä vanhemmillakin parantamista asenteissa. Sen huomaa jokainen, joka yrittää ylittää tien suojatien kohdalta. Autot eivät pysähdy, kyllä se on jalankulkija, joka väistää. Ainakin jos on yhtään itsesuojeluvaistoa jäljellä.
Toinen asennevamma näkyy rattijuoppojen suvaitsemisessa. Maaseudulla poliisin valvonta on niin heikkoa, ettei rattijuoppo voi kärähtää kuin huonolla onnella. Yleensä se tarkoittaa ojaan ajamista.
Tilanne olisi toinen, jos autoja ei annettaisi rattijuoppojen käyttöön ja heistä soitettaisiin poliisille. Kynnys siihen on korkea, mikä on ymmärrettävää ja inhimillistä.
Sen yli pitäisi kuitenkin päästä. Se on kaikkien etu.
Entisen ministerin sanoin, selvänä tuskin kukaan lähtisi ajamaan humalassa.
jarmo.palokallio@
maaseuduntulevaisuus.fi