Miksi puhemies Eero Heinäluoman elämästä kertova kirja herätti toimittajat vihaiseen reaktioon? Poliittiseksi eläimeksi kutsutun Heinäluoman yliluonnollisen rauhallinen, laskelmoiva eteneminen keräsi varmaan vuosia paineita.
Erkki Tuomioja on SDP:n kansanedustajana vetänyt oppositiota ainakin viittä puheenjohtajaa vastaan. Sitä on ruvettu pitämään Luojan säätämään maailmanjärjestykseen kuuluvana asiana.
Johannes Virolainen (kesk.) kesti järjestäytynyttä oppositiota puoluejohtajana toista kymmentä vuotta. Heinäluoma kypsyi yhdessä puoluekokouskaudessa. Tässä kirjassa Tuomioja-ongelma kerrotaan vihdoin halki. Ilmeisesti se on vähitellen jäämässä historiaan.
Tuomioja-episodi on kirjassa lyhyt, mutta se selittää Heinäluoman yllättävän luopumisen 2007 vaalitappion jälkeen. Saksan demarien vastaava oppositiohenki Oscar Lafontaine sekoitti samaan aikaan erollaan oman puolueensa vuosiksi.
Toimittaja Heikki Saari on tehnyt huolellisen lukuelämäkerran aktiivipoliitikosta. Sellaiset ovat nykyisin harvinaisia. Muuten lajityyppiä edustaa vain Risto Uimosen tuotanto, jonka loputon alkaa kyllästyttää.
Uuvuttava nuorisopolitiikan jakso saattaa houkutella harppaamaan yli. Myös SAK:n vaiheesta kiinnostuminen edellyttää asianharrastusta. Mutta varsinaisen politiikkaan ehdittyä valaistaan monta lähimenneisyyden kiistaa sisältä päin. On vain muistettava, että Heinäluoman tulkinnat ja muistikuvat ovat hänen omiaan.
Moni kysyy, mihin shakkiaivoinen Heinäluoma tähtää? Kuvituksesta päätellen vielä vanhemmaksi valtiomieheksi. SAK:n arvokkaat rouvat antoivat aikoinaan Eerolle hienovaraisen ohjeen, että päällikön tulee myös esiintyä kuin päällikkö.
Enkelikiharaisesta, hawaijipaitaisesta sandaaleilla läiskyttelevästä Eerosta ei ole säilynyt yhtään kuvaa.
PEKKA ALAROTU
Heikki Saari: Eero Heinäluoma.
Tasavallan vahva mies.
316 sivua. Minerva.