Ruotsi ja Norja tekevät tiivistä yhteistyötä susikannan koon arvioinnissa. Ne käyttivät vuonna 2011 1,5 miljoonaa euroa noin 300 suden kannan arvioimiseksi, eli yhtä sutta kohti noin 5 000 euroa. Koko- tai osapäiväisesti palkattuja kenttähenkilöitä naapurimailla oli sata.
Suomessa susikannan koon arvioinnissa käytetään kolmea toisiaan täydentävää aineistoa: Tassu-järjestelmään kirjattuja petoyhdyshenkilöiden havaintoja, GPS-pantoja sekä DNA-näytteiden analysointia.
Kannan koon arviointimenetelmä arvioitiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) aloitteesta. Arvion mukaan Suomen menetelmä kaipaa lisää tarkastettuja susihavaintoja ja vähemmän subjektiivisia päätelmiä.
Menetelmän vahvuuksia ovat kustannustehokkuus ja kansalaishavaintojen tärkeä rooli tiedonkeruussa. Näin totevat arvion tehneet professorit Henrik Andrén Ruotsin maatalousyliopistosta, Mikko Mönkkönen Jyväskylän yliopistosta ja Otso Ovaskainen Helsingin yliopistosta.
Kustannustehokkuuden saavuttamisessa auttaa noin 2 000 vapaaehtoisen petoyhdyshenkilön joukko, jotka kirjaavat Tassu-järjestelmään havaintoja.
Tämä joukko, sen mahdollinen pieneneminen ja havaintomäärän pieneneminen ovat myös suurimpia arviointimenetelmään kohdistuvia uhkia, todetaan raportissa. Siinä kehotetaan myös keksimään keinoja palkita vapaaehtoisia.
”Lukessa arvostetaan ja tiedostetaan vapaaehtoisten tekemän työn tärkeys. Esimerkiksi rahapalkkioita ei ole kuitenkaan tässä vaiheessa edellytyksiä maksaa”, linjaa Luken yksikön johtaja Markku Järvenpää.
Tarkastettujen havaintojen lukumäärä on menetelmän yksi heikkous.
Raportissa todetaan, että arviointimenetelmän riittävän kattava dokumentointi parantaisi kansalaisten luottamusta kanta-arviota kohtaan. Nyt menetelmää ei ole läpinäkyvästi kuvailtu yhdessä paikassa.
Alueilla, joissa ei ole DNA-näytteitä tai pantasusia, tutkijat joutuvat tekemään subjektiivisia valintoja esimerkiksi reviirien suhteen.
Lue myös
Metsästäjäliitto asettaa jokaiseen maakuntaan susiasiamiehen
MMM:ssä vahva kannatus susien kannanhoidolliselle metsästykselle