Talviunille parhaillaan vetäytyvät karhut voivat tuoda uutta tietoa osteoporoosin hoitoon

Suomessa karhut kömpivät pesään yleensä lokakuun puolivälissä, mutta jotkut yksilöt saattavat viivytellä nukkumaanmenoa. Silloin tällöin karhuja havaitaan liikkeellä myöhäänkin, mutta yleensä viimeistään lumen tulo ajaa ne pesäänsä.

Talviuni on karhun keino selvitä talvesta mahdollisimman pienellä energiankulutuksella.

Lämpötila vaikuttaa karhujen talviunien pituuteen. Etelämpänä karhut löytävät helpommin ravintoa läpi vuoden, eivätkä kaikki karhut nuku lainkaan talviunta. Myös ilmastonmuutoksen on havaittu vaikuttavan karhujen biologiseen kelloon.

Suurpedot.fi-sivuston mukaan karhu ei aina tee talvipesää, vaan se saattaa asettua makuulle tiheän kuusen alle. Tavallisesti karhut kaivavat talvipesänsä muurahaispesään, kuusen tyvelle tai jonkinlaiseen penkkaan tai koloon.

Talviuni kestää yleensä lokakuulta huhtikuulle.

Karhujen talviuni ei ole yhtä syvää kuin siilien ja lepakoiden talvihorros. Talviunta nukkuva karhu kääntyilee ja reagoi ympäristöönsä. Jos karhu joutuu pahasti häirityksi, se saattaa lähteä tallustelemaan lumiseen metsään. Naaras myös synnyttää pentunsa talviunen aikana.

Koska karhu ei syö eikä juo talviunen aikana, sen on pakko haalia syksyllä vahva rasvakerros turkin alle. Vaikka karhu kerää syksyllä paksun rasvakerroksen ja pysyy liikkumatta kuukausia, sitä ei vaivaa samat vaivat kuin ihmisillä ja useimmilla muilla eläimillä pitkäaikaisen fyysisen passiivisuuden jälkeen.

Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumille.  Kuva: Viestimedian arkisto

Terveystieteilijöitä kiinnostaa erityisesti se, miksi karhun luusto ei näytä haurastuvan talven pitkän levon aikana. Tieto voisi auttaa myös ihmisen luukadon eli osteoporoosin tutkimuksessa.

Uusimpien tutkimusten mukaan karhulla on kyky tukahduttaa ja tasapainottaa luukudoksen uudistumista ja tuhoutumista. Tutkimuksen mukaan luukudoksen tuhoutuminen näytti vähenevän lepotilan aikana. Sen sijaan luukudoksen uusiutumisesta vastaavat hormonit nousivat 15 kertaa normaalia korkeammalle sillä aikaa, kun karhut uinuivat.

Talviunessa karhun ruumiinlämpötila laskee alimmillaan 33 asteen tienoille. Vaikka se on vähän, se on vielä kaukana horrostajien lähellä nollaa pyörivästä lämpötilasta.

Myös karhun sydän saattaa sykkiä vain noin kymmenen kertaa minuutissa, kun se normaalisti lyö noin neljäkymmentä lyöntiä minuutissa.

Talviunien avulla karhut voivat selviytyä pitkiä aikoja äärimmäisistä ympäristöolosuhteista ja ravinnon puutteesta.