Alkoholi, tupakka ja yökukkuminen jäivät historiaan − asiantuntija kertoo, kuinka hallitus- ja työmarkkinaneuvottelut ovat muuttuneet

Menneinä vuosikymmeninä vaikkapa työmarkkinaneuvottelut ja toisaalta korona-aikana esimerkiksi monet hallituksen neuvottelut saattoivat paikoin kestää pitkään, ja sopua runnottiin kasaan myöhäiseen iltaan, jopa yöhön saakka.

Tästä herää kysymys, onko myöhään yöhön neuvottelussa ja sovun väkisin runnomisessa mitään järkeä. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Eemeli Hakoköngäs huomauttaa, että järkevyys riippuu siitä, mitä tavoitellaan.

Jos osapuolet ovat hyvin yksimielisiä, neuvottelut eivät todennäköisesti kestä pitkään. Neuvotteluiden venyminen kertoo usein siitä, että neuvottelijoiden välillä on erimielisyyksiä.

Ei voida objektiivisesti sanoa, onko jonkun neuvottelun lopputulos hyvä vai huono. Tulkinta riippuu siitä, mistä näkökulmasta asiaa katsoo. Näin on myös silloin, kun arvioidaan, onko nopeampi vai hitaampi neuvottelutapa parempi. Olennaisinta on, miten neuvoteltuja asioida saadaan myöhemmin edistettyä.

Säätytalo on tullut tunnetuksi erilaisten poliittisten neuvotteluiden pitopaikkana.  Kuva: Sanne Katainen

Viime vuosina vaikkapa hallitusneuvotteluissa on pyritty siihen, että suurimmat erimielisyydet ratkotaan melko yksityiskohtaisesti jo neuvotteluiden alkuvaiheessa.

Yksityiskohtaisilla kirjauksilla sitoutetaan osapuolia yhteisiin tavoitteisiin ja pyritään siihen, että kiistatilanteissa pystytään tarkasti osoittamaan, mitä on sovittu. Hakoköngäs huomauttaa, että taustalla on pitkäaikainen kehitys, ainakin 1990-luvulta lähtien. Vuosien varrella hallitusohjelmat ovat pidentyneet huomattavasti.

”Muistaakseni Rinteen/Marinin hallituksen ohjelma oli historiallisesti pisin. Se taisi olla lähes 200-sivuinen, kun aikaisempina vuosikymmeninä ne ohjelmat ovat voineet olla parinkymmenen liuskan mittaisia hyvinkin yleisiä linjavetoja”, Hakoköngäs sanoo.

Taustalla vaikuttaa maailman ja politiikan monimutkaistuminen eli käsiteltäviä asioita ja poliittisia tavoitteita on entistä enemmän.

Yksityiskohtiin täytyy mennä siksi, että nähdään, ovatko erimielisyydet ylipäätään ratkaistavissa. Voi ajatella, että taustalla on myös neuvottelijoiden välistä luottamuksen ja uskon puutetta.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet monisataasivuisten hallitusohjelmien järkevyyden. Ongelma on kriitikoiden mielestä siinä, että kun yksityiskohtien määrä kasvaa, ohjelma ei enää välttämättä sitouta osapuolia kovin hyvin yhteiseen työskentelyyn ja tavoitteiden toteutumisen arviointi vaikeutuu.

”Ihmisen on vaikea hahmottaa monen sadan sivun paperinippua verrattuna tiiviimpiin strategiapapereihin, joissa on listattu vain muutama keskeinen tavoite”, Hakoköngäs valaisee.

Vielä varsinkin 1990-luvulla oli lähes perinteenä, että työmarkkinaneuvotteluita käytiin jopa useita vuorokausia nukkumatta. Ajatuksena oli osapuolten väsyttäminen ja omien näkemysten saaminen läpi sillä, että toinen osapuoli ei jaksa keskittyä kirjausten yksityiskohtiin.

Vuosikymmenten edetessä kaikenlaiset neuvottelut ovat menneet hiljalleen parempaan ja kaikin puolin terveempään suuntaan yhdessä muun työelämän kanssa.

Neuvotteluita käydää inhimillisempiin aikoihin. Esimerkiksi alkoholia tai tupakkaa ei käytetä voiteluaineena enää entiseen malliin. Neuvottelijoiden on oltava koko ajan terävinä ja parhaimmillaan.