Demokratiassa kaikki ovat tasa-arvoisia. Kuten Suomessa.
Sama pätee myös ohjattuun demokratiaan kuten Venäjään.
Viime aikojen uutisten valossa näyttää kuitenkin, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tämäkään ei ole uusi havainto demokratioissa eikä ohjatuissa demokratioissa.
Venäjällä puuhataan syytesuojaa presidentti Vladimir Putinille. Homma vempautetaan siten, että sitten joskus, kun Putin on entinen presidentti, hänet valitaan kansanedustuslaitoksen toisen kamarin jäseneksi elinajaksi. Koska Venäjällä parlamentaarikoilla on syytesuoja, Putin saa juridisen immuniteetin loppuelämäkseen. Harashoo!
Suomessa testattiin ministeritason poliitikon syytesuojaa viimeksi tapaus Haaviston yhteydessä. Perustuslakivaliokunta päätyi lopputulemaan, että ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) rikkoi kahta eri hallintomenettelylakia, mutta ministerin korotettu syytekynnys valtakunnanoikeuteen ei ylittynyt. On kuitenkin mahdollista, että joku Haaviston alaisista voi myöhemmin saada samasta rikoksesta syytteen, koska heillä ei ole ministerin syytesuojaa.
Tämä tuli mieleen, kun joulunpyhinä luin Oleg V. Hlevnjukin kirjan Stalin – diktaattorin uusi elämänkerta (Seven).
Analysoidessaan Stalinin aikaista neuvostoyhteiskuntaa kirjailija toteaa muun muassa: ”Monessa tapauksessa nomenklatuuran jäsenet välttivät syytteen hallinnollisista tai kriminaalirikkomuksista, jotka olisivat tavalliselle kansalaiselle tuottaneet ankaran rangaistuksen.”
Miksi korkeassa asemassa oleva poliitikko ylipäätään tarvitsee syytesuojan? Mitä se kertoo yhteiskunnasta, jossa korkea päättäjä suojataan juridisilta seuraamuksilta visummin kuin tavalliset kansalaiset?
Haavisto-tapauksen yhteydessä kuultiin perustelu, että ministerin vastuu toteutuu niin sanotun poliittisen vastuun kautta. Se testattiin eduskunnassa. Haavisto voitti luottamusäänestyksen hallitusrintaman äänin. Näin käy, kun maassa on enemmistöhallitus, joka haluaa jatkaa vallassa yksittäisen ministerin lakirikkomuksista huolimatta.
Tapaus Haavisto on kouluesimerkki, mitä tarkoittaa, kun poliitikko ilmoittaa kantavansa ”täyden poliittisen vastuun”.
Se tarkoittaa sitä, että töpännyt poliitikko ilmoittaa ottavansa moitteet vastaan ja jatkaa tehtävässään.
Poliittinen vastuu voi kuitenkin toteutua pienellä viipeellä – seuraavissa vaaleissa. Gallupit näyttävät, että Haaviston henkilökohtainen vastuu saattaa laajeta koskettamaan koko vihreää puoluetta.
Ohjatussa demokratiassa sitäkään vaaraa ei ole.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja.