Aikoinaan jokaisen valistuneen tarhurin puutarhasta leyhähti aniksen lakritsainen tuoksu.
Maailman vanhimpiin maustekasveihin kuuluvan aniksen siemeniä käytettiin leivonnassa ja niillä hoidettiin vatsavaivoja. Vähitellen aniksen viljely jäi Suomessa unholaan.
Nykyisin aniksen siemenet tuodaan Välimeren alueelta. Niitä käytetään leivän ja leivonnaisten mausteena, mutta voi niillä maustaa vaikkapa kalaa, papua ja perunaa.
Aniksen miellyttävän maun yhyttää toisinaan kurkkupastilleista, yskänlääkkeistä ja hammastahnasta.
Itäisillä mailla siemeniä pureskellaan ruuan jälkeen hengitystä raikastamaan. Onpa niitä pureskeltu tupakasta vieroittautumiseksikin.
Aniksella maustetaan alkoholijuomia, joista tunnetuimpia on ranskalainen anisviina pastis. Pastis laimennetaan vedellä, jolloin juoma aniksen sisältämän anetolin ansiosta sakeutuu valkoiseksi.
Anetoli on suurina määrinä haitallista maksalle, mutta sitä on toki juoman sisältämä etanolikin.
Vanhoina hyvinä aikoina anis teki siemeniä myös meillä. Ulkolaiset lajikkeet eivät yleensä ehdi tuleentua, joten kotitarveviljelijän on tyytyminen lehtisatoon.
Lehdillekin on käyttöä. Niillä voi mainiosti höystää hedelmäsalaatin tai kasviskeiton. Niistä saa hauduttamalla anisteetä, jota tavataan nauttia kylmänä.
TOPI LINJAMA