Tuntemani ja arvostamani Heikintytär oli kovin maalaisliittolaisessa vireessä vertaillessaan 12.12. itsenäisyyspäivää hyvällä maaseudulla ja pahoissa suurkaupungeissa.
Ketähän moinen vastakkainasettelu palvelee aikana, jolloin suurin osa suomalaisista asuu ihan oikeissa kaupungeissa? Heikintyttären kaupunkitalokin tuhosi jo kauan sitten lapsuuteni leikkimetsän...
Arvostan maaseudun juhlaperinnettä ja olen siihen aika ajoin osallistunutkin – jopa puhujana. Kannattaa kuitenkin vilkaista vaikkapa Vuosaari-lehden kuvausta tuon 40 000 asukkaan ”pitäjän” itsenäisyysjuhlista. Eivät ne paljon maaseudun tavoista poikenneet.
Helsingissä oli kaikkiaan runsaasti erilaisia itsenäisyysjuhlia, kuten on aina ollut. Katsojaluvuista päätellen Linnan juhlia taidettiin puolestaan katsoa yleisesti ylevällä maaseudullakin.
Itse vietimme illan Suomalaisen Klubin isänmaallisessa itsenäisyysjuhlassa, jossa oli Heikintyttären ihailemaa mieskuorolauluakin. Kuulemma klubin kuoro oli esiintynyt jo kolmessa–neljässä itsenäisyysjuhlassa syntisessä pääkaupungissamme.
Pääkaupunginseudun sankarihaudat ovat – toisin kuin Heikintytär väittää – keskeisillä paikoilla ja niillä on paljon kävijöitä etenkin juhlapäivinä. Hietaniemen ohella omia sankarihautoja on muun muassa Kulosaaressa ja Munkkiniemessä. Olen itsekin ollut nuorempana kunniavartiossa.
Vastakkainasettelun sijaan kannattaisi korostaa maaseudun ja kaupunkien yhteyksiä ja meistä useimpien yhteisiä juuria.
Sukulaisianikin on vilissyt MTK:n johtopaikoilla, vaikka sukutilamme myytiin yli sata vuotta sitten. Ei kaikille olisi maataloudessa riittänyt elintilaakaan – ei ainakaan nykyisellä elintasolla.
Jyrki Vesikansa
lehdistöneuvos
Helsinki