Ahventen elohopeapitoisuudet vaihtelevat merkittävästi Uudenmaan järvillä
Suurimmat elohopeapitoisuudet mitattiin kirkasvetisten järvien kaloista. Joissakin kaloissa ylittyi laatunormin raja.
Tutkittuihin ahveniin oli kertynyt vaihteleva määrä elohopeaa, 0,07–0,72 milligrammaa kiloa kohden. Ympäristölaatunormin raja kulkee 0,25 milligrammassa per kilo. Kuva: Lari LievonenYksittäisten kalojen elohopeapitoisuudet vaihtelevat joissakin järvissä paljon.
Uudenmaan ely-keskus ja Helsingin yliopisto ovat tutkineet ahventen elohopeapitoisuuksia vuosien 2016–2018 aikana yhteensä 42 Uudellamaalla sijaitsevalla järvellä sekä Gennarbyvikenillä, joka on padottu merenlahti. Erot vesistöjen välillä ovat merkittäviä.
Mittaustuloksia käytetään tänä vuonna vesien tilan luokittelussa. Siinä ahventen kylkilihaksesta mitattuja pitoisuuksia verrataan elohopean ympäristönlaatunormiin, joka vaihtelee 0,20–0,25 milligrammassa per kalan tuorepainokilo. Laatunormin raja-arvo koskee 15–20 senttiä pitkiä ahvenia.
Tutkituilla järvillä elohopeapitoisuuden keskiarvot vaihtelivat välillä 0,07–0,72 milligrammaa kilossa (mg/kg).
Kirkasvetisissä eli vähähumuksisissa järvissä keskiarvo oli 0,21 mg/kg, humusjärvissä hieman korkeampi 0,27 mg/kg ja runsasravinteisissa, usein savisameissa järvissä 0,14 mg/kg.
Erityisesti kirkasvetisissä järvissä vaihtelu oli suurta: niiden joukosta löytyivät sekä korkeimmat että matalimmat elohopeapitoisuudet.
Selvitys varmistaa, että elohopeaa koskevia tuloksia ei voi yleistää koskemaan kaikkia saman tyyppisiä vesistöjä. Järvet ovat yksilöitä, joten elohopeapitoisuus voi vaihdella aivan lähekkäinkin sijaitsevilla järvillä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat