Lukijalta: Maailman epävarmuus korostaa EU:n strategista tehtävää

Venäjän laittoman sodan riehuessa Ukrainassa ja Lähi-Idän kuohuessa jälleen kerran moni päätyy muistamaan EU:n perustehtävän: rauhan ylläpitämisen. EU on historiansa aikana onnistunut tässä tehtävässä hyvin ja entinen sodan manner on muuttunut ainakin Unionin itsensä osalta rauhan tyyssijaksi.

Nyt tuo rauha on kuitenkin mennyttä. Sota on läsnä Euroopassa niin kuumana, kylmänä, kuin hybridimuodossaankin. EU:n onkin syytä palata strategisen perustehtävänsä äärelle.

Rauhan luomiseksi – ja sen ylläpitämiseksi Euroopassa, Euroopan lähialueilla ja myös koko maailmassa – Euroopan Unionin on tehtävä kolme asiaa.

Ensiksi sen on otettava sille kuuluva tila: EU on taloudellinen ja kulttuurinen mahtitekijä maailmassa, mutta maailmanpoliittisesti ja valtapoliittisesti se suorastaan kuiskaa.

Toiseksi EU:n on käytettävä taloudellista valtaansa päättäväisesti: sen on vaadittava kauppakumppaneiltaan samoja asioita kuin jäsenmailtaankin. Niin ympäristön, eettisyyden, kuin demokratia- ja oikeusvaltioperiaatteenkin huomioinnin on oltava kaikessa läsnä. Jotta tämä olisi aidosti mahdollista, on fossiili- ja raaka-aineriippuvuudesta päästävä eroon. Kiina, Venäjä ja Persianlahti eivät saa määrätä Euroopan unionin ulko- saati sisäpoliittista linjaa.

Kolmanneksi EU:n on luotava kyky ylläpitää rauhaa Euroopassa ja lähialueilla. Tätä varten se tarvitsee Natosta ja YK:sta hallinnollisesti erillisen rauhanturvasiiven, jolla on Naton kykyjä, mutta ei sen sotaisaa mainetta, ja YK:n kaltainen mandaatti, mutta ei sen syvää halvaustilaa. Historiaa tuntevat tietävät, että Kansainliiton hampaattomuus ja toimintakyvyttömyys osaltaan edelsi suurta katastrofia.

Rauha on edellytys kaikelle hyvälle ja tärkeälle: luonnon ja ihmiskunnan pelastamiselle, sivistyksen, hyvinvoinnin ja yhteisymmärryksen vahvistamiselle, disruptiivisten teknologioitten vastuulliselle valjastamiselle sekä jo lähellä siintävälle askeleellemme avaruuteen.

On valittava, millaisen tulevaisuuden haluamme: amerikkalais-konsumeristisen, kiinalais-venäläis-autoritaarisen vaiko eurooppalais-liberaalin? Oma valintani on viimeksi mainittu. Sen tavoittelu, rauhan kautta, on myös EU:n strateginen tehtävä.

Perttu Helin

Turku