Jakojuuriviljely edistää kurkun vedenottoa ja lisää kurkun satoa 10–25 prosenttia. Sadonlisäys oli samansuuruinen sekä tuuletetussa että jäähdytetyssä kasvihuoneessa.
Ympärivuotisilla kaupallisilla viljelmillä perinteinen yhtenäisjuuriviljelty kurkku tuottaa 130–170 kiloa neliömetriltä vuodessa.
Lisäämällä viljelypinta-alan tehokasta käyttöä kotimainen kasvihuonetuotanto pystyy vähentämään aiheuttamiaan ympäristövaikutuksia, sanovat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen puutarhatutkimuksen yksikön tutkijat.
Jakojuuriviljelyssä kasvit pystyivät paremmin hyödyntämään kasvihuoneen korkeamman hiilidioksidipitoisuuden sadonmuodostukseen kuin yhtenäisjuuriviljelyssä. Vaikutuksia sadon laatuun tai kestävyyteen varastoissa ei ole todettu.
Piikkiössä on jakojuuriviljelty myös tomaattia ja paprikaa. Tomaattien sadonlisä on ollut 5–15 prosenttia.
”Paprikaa emme tällä hetkellä uskalla suositella jakojuuriviljelyyn. Tutkimustemme mukaan paprika ei menetelmästä näytä hyötyvän, koska vesi ei ole sen kasvun kannalta minimitekijä”, sanovat erikoistutkijat Liisa Särkkä ja Kari Jokinen.
Kasvualustoista jakojuuriviljelyssä on kokeiltu turvetta mutta ei kivivillaa. Sitä kokeiltiin samantapaisella menetelmällä parisenkymmentä vuotta sitten.
Tulokset olivat myönteisiä, Särkkä sanoo.
Jokisen mielestä jakojuuriviljelystä hyötyvät ne tuottajat, joiden kasvihuoneessa kaikki muut viljelyyn vaikuttavat tekijät on jo trimmattu huippukuntoon.
”Huipputuotannossa pienikin stressi on pahasta, aiheutuipa se sitten hiilidioksidin määrästä, ravinteista, valosta, tai vedestä.”
Jakojuuriviljely vaatii kaksi kastelulinjaa, mutta investointi ei ole kovin kallis.
Käytännössä kastelun sääteleminen jakojuuriviljelyssä saattaa olla jopa helpompaa kuin perinteissä yhtenäisjuuriviljelyssä, tutkijat arvioivat.
Kasvihuonekurkku on runsaasti ravinteita vaativa kasvi, mutta se on myös herkkä juuriston korkealle suolapitoisuudelle.
Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, mikä on ravinnepitoisuuksien johtokyvyn ihanteellinen suhde. Kun johtokyky on liian korkea, saattaa liuoksen suuri suolapitoisuus vaikeuttaa kasvin ja ravinteiden vedenottoa. Liian matalan johtokyvyn eli liian laimea liuoksen seurauksena kasvit eivät saa riittävästi ravinteita.
Johtokyky kuvaa veteen liuenneiden elektrolyyttien kokonaismäärää.
Itse asiassa luonnossa kasvit harjoittavat tietynlaista jakojuuriviljelyä, kun niiden juuret hakeutuvat ”älykkäästi” ja tarpeen mukaan joko ravinteiden tai veden luokse.
MAIJA ALA-SIURUA