Entistä useampi syöpään sairastunut lapsi paranee täysin – lasten syövät ovat yhä harvinaisia

Noin 200 alle 18-vuotiaista suomalaislasta sairastuu vuosittain syöpään. Määrä on pysynyt samana kauan, kertoo Suomen Syöpärekisterin tutkimuspäällikkö Karri Seppä.

”Lapsilla korostuvat eri syövät kuin aikuisilla, ja toisin kuin monissa aikuisten syövissä, lasten syöpien taustalla ei ole elintapasyitä. Syyt ovat pääosin tuntemattomia, vaikkakin tiedetään, että perinnöllisyydellä voi joissakin tapauksissa olla vaikutusta.”

Sepän mukaan leukemia – ja erityisesti akuutti lymfaattinen leukemia – on lasten yleisin syöpä. Siihen sairastuvat lapset ovat pääsääntöisesti alle kouluikäisiä. Muita lasten yleisimpiä syöpiä ovat erilaiset aivo- ja keskushermostokasvaimet, joita todetaan melko tasaisesti kaikenikäisillä lapsilla, sekä lymfoomat, jotka korostuvat teini-ikäisten keskuudessa.

Sepän mukaan yli 90 prosenttia lapsista on elossa viiden vuoden kuluttua leukemian tai lymfooman toteamisesta. Aivo- ja keskushermostokasvaimissa luku on 82 prosenttia.

”Ennusteet ovat parantuneet hurjasti 1970-luvun jälkeen ja merkittävästi vielä 2000-luvullakin”, Seppä sanoo.

Useat syyt selittävät sitä, miksi entistä useampi lapsi paranee syövästä, kertoo lasten hematologian erikoislääkäri Mervi Taskinen Husista.

Pitkään käytössä olleet hoitokeinot ovat kehittyneet ja paljon on tullut uuttakin. Lasten syöpähoito perustuu solunsalpaajahoitoon. Kiinteitä kasvaimia hoidetaan myös leikkaushoidolla, ja joissakin syövissä tarvitaan edelleen sädehoitoakin.

Taskinen korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä lasten syöpien hoidossa.

”Kun moni maa yhdistää potilasryhmänsä ja yhdessä kehitämme, arvioimme ja analysoimme, pääsemme paremmin eteenpäin kuin jos jokainen yrittäisi yksin toimia näiden harvinaisten asioiden parissa”, Taskinen sanoo.

Suuria potilasryhmiä seuraamalla on Taskisen mukaan saatu vähennettyä hoitojen haittavaikutuksia. Sädehoidon käyttöä pyritään vähentämään, ja esimerkiksi leukemiahoidossa tunnistetaan paremmin niitä potilasryhmiä, jotka eivät tarvitse niin paljon solunsalpaajahoitoa kuin aiemmin on annettu.

Karri Sepän mukaan lapsena syövän sairastaneilla on kohonnut riski sairastua syöpään uudelleen, ja kohonnutta riskiä selittää ainakin säde- ja solunsalpaajahoito.

Taskinen kertoo, että viime vuosina lasten syöpiä on alettu hoitaa Suomessa myös kohdennetuilla lääkemolekyyleillä, joita ovat vasta-aineet ja syövän ajurigeenin toimintaan vaikuttavat täsmälääkkeet.

Joissakin syövissä syntyy geneettisiä muutoksia, jotka aiheuttavat signaaliketjun, ja näillä kohdennetuilla lääkkeillä syövän kasvamiseen ja leviämiseen liittyviä signaaleja saadaan poikki, Taskinen kuvailee.

Taskisen mukaan myös soluterapiassa on tapahtunut kehitystä: kantasolusiirtohoidolla saadaan autettua entistä useampaa syöpäpotilasta, ja käyttöön on tullut myös uusia soluterapiamuotoja.

Kantasolusiirto on vakiintunut solunsalpaajahoidolle riittämättömästi reagoivan leukemian hoidossa. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu etsii verenluovuttajien lisäksi myös uusia kantasolujen luovuttajia.

Lasten syöpiä hoidetaan Suomen yliopistollisissa sairaaloissa – lukuun ottamatta soluhoitoja, jotka on keskitetty Helsinkiin.

Lasten yleisin syöpä – akuutti lymfaattinen leukemia – saadaan usein diagnosoitua nopeasti.

Lapsella voi olla kuumeilua, väsymystä, verenpurkaumia, raajojen särkyä tai toistuvia infektioita, joista hän toipuu heikosti, kertoo Taskinen.

”Jos lapsi on ehtinyt oppia kävelemään, hän voi alkaa aristella kävelyä tai lopettaa sen kokonaan. Nämä ovat oireita, jotka saavat vanhemmat nopeasti liikkeelle, ja myös terveydenhuollossa osataan tehdä laboratoriotutkimuksia, joista leukemiaepäily herää: hemoglobiini on matala, ja valkosoluissa ja verihiutaleissa on poikkeavia arvoja.”

Taskisen mukaan myös aivo- ja keskushermostokasvaimiin liittyy usein sellaisia oireita, jotka herättävät herkästi huolen, vaikkakin niiden etenemistahdissa on paljon eroavaisuuksia. Esimerkiksi tämän ryhmän yleisin kasvain astrosytooma kasvaa hyvin hitaasti.

Aivo- ja keskushermostokasvaimien yleisimpiä oireita ovat epileptiset kohtaukset, jommallakummalla puolella kehoa olevat halvausoireet, näköhäiriöt, aamuoksentelu tai päänsärky, joka herättää yöllä.

Teini-ikäisten yleisin lymfooma, Hodgkinin lymfooma, sen sijaan on usein selvästi hankalampi havaita.

”Oireet voivat olla hyvin lieviä: pientä lämpöilyä, yöhikoilua, ruokahalun vähentymistä tai laihtumista. Näitä voi olla monessa muussakin sairaudessa, joita yleensä suljetaan pois ennen syöpädiagnoosia. Hodgkinin lymfooma etenee hyvin hitaasti, mistä syystä hoidon lopputuloksen kannalta ei ole kovin suurta merkitystä, vaikka diagnoosi hieman viivästyisi.”

Taskinen kertoo, että teini-ikäisillä on myös muita nopeasti kasvavia lymfoomamuotoja, jotka yleensä saadaan diagnosoitua selvästi nopeammin. Nuorelle voi tulla esimerkiksi kovaa vauhtia kasvava patti kaulalle, tai jos lymfooma sijaitsee keuhkojen välissä välikarsinassa, nuori saattaa hengästyä tavallista herkemmin tai saada hengenahdistusta.