Paljon parjataan malmietsinnässä tehtyjä toimenpiteitä. Tästä on hyvä esimerkki Mawson Resourcesin työmaa Rovaniemen ja Ylitornion rajalla.
Alueella on karbonaattivaltainen kallioperä ja sen maaperään tuottama kalsium- ja magnesiumrikkaus on aiheuttanut kalkinsuosijakasvien, kuten neidonkengän, tikankontin ja lehtorikon leviämisen alueelle. Nämä ovat luokiteltu uhanalaisiksi ja sen vuoksi koko alue on suojeltu.
Malmiesiintymien paikantamiseksi on kaivettu tutkimuskuoppia ja -ojia. Kuopat on peitetty tutkimisen ja näytteenoton jälkeen. Näiden paikalla on arvioitu kasvaneen tuhansia suojeltuja kasveja.
Todellisuudessa kuoppia kaivettaessa ei havaittu yhtään uhanalaista kasvia. Nyt on havaittu, että peitettyjen kuoppien päälle on levinnyt kasvaman ainakin neidonkenkää.
Metsän tehohoidossa käytetään luonnon kannalta julmia keinoja. Pintamaa käännetään useiden hehtaarien alueilta, jolloin maannoskerrokseen sitoutuneet aineet liukenevat uudelleen ja valuvat vesistöihin.
Tehometsänhoito on ollut tarpeen sellaisilla alueilla, missä on niin paksu sammalpeite, että männyn siementen on mahdotonta saavuttaa mineraalimaa. Metsän aurausta on kuitenkin tehty ohutsammalellisilla rinnemailla Valtion maalla Länsi-Lapissa Mänty-Romakan länsirinteessä. Muokatun maiseman muuttuminen liikkumiskelpoiseksi kestää ihmisiän.
Samalla alueelta on hävinnyt marjat ja sienet keväisiä korvasieniä lukuun ottamatta. Riistalle ei ole siellä enää ruokaa ja muutenkin niukoilla ruokamailla on porojen turha hakeutua sinne jäkälän perään.
Tässä paikassa auraus on ollut turha toimenpide, sillä ohut sammaleinen maaperä olisi taimettunut paljon kevyemmillä menetelmillä, jolloin ravinteiden huuhtoutuminen olisi estetty.
Toimenpiteillä on huikea ero siinä, miten ne vaikuttavat metsäluontoon. Malminetsinnän jäljet peitetään ja niiden päälle kasvaa entistä ehompi kasvusta.
Jos etsintä tuottaa malmiesiintymän ja se johtaa kaivoksen perustamiseen, niin sitä säätelee ankara ympäristölainsäädäntö. Metsäauraukset jättävät maastoon sotatantereen tapaisen maiseman vuosikymmeniksi.
Olisiko aika miettiä sitä, kumpi todella on luonnolle tuhoisampaa?
Eelis Pulkkinen
Ylitornio