”Tuuli- ja aurinkovoimaa koskevien hankkeiden reunaehtoja pitäisi merkittävästi kiristää”, sanoo tutkijaryhmä
Kohta julkaistava politiikkasuositus haluaa säilyttää maakuntakaavoituksen ohjauksen maaseudulla.Tilaajalle
Fingridin tuoreimpien suunnitelmien mukaan Suomeen on tavoitteena rakentaa kymmenessä vuodessa noin 3 700 kilometriä uusia voimajohtoja. Kuva: Johannes TervoTuuli- ja aurinkovoiman yhteisvaikutusten arviointi on energiasiirtymän hankkeissa tyypillisesti puutteellista. Näin sanoo erikoistutkija Jonne Hytönen Suomen ympäristökeskus Sykestä.
Hytönen ja kolme muuta tutkijaa valmistelevat politiikkasuosituksia, joilla halutaan puuttua kansalaisia ja eri yhteisöjä puhuttavaan aiheeseen.
Suositukset perustuvat tutkimuksiin, joissa on haastateltu käytännön suunnittelutyötä tekeviä ja sitä valvovia viranomaisia.
”Yleinen näkemys on, että vastuuta yhteisvaikutuksista ei voi jättää yksittäisille hankkeille, vaan hanketoimintaa tulisi puitteistaa selkeämmin ylemmältä tasolta”, Hytönen kertoo.
Käytännössä tämä tarkoittaisi tiettyjen ehtojen tai rajoitusten asettamista hankkeiden toteutukselle.
Tutkijatiimin mielestä yksittäiset hankkeet tarvitsevat nykyistä aktiivisempaa ohjausta ministeriöstä, ekologiset yhteydet turvaavaa sääntelyä tuuli- ja aurinkovoimahankkeille sekä tuuli- ja aurinkovoiman tarpeisiin vastaavaa tutkimusta.
Näiden lisäksi kaivataan kuntien aktiivisuutta strategisessa alueidenkäytön suunnittelussa ja maakuntatason kaavoitusta.
Eläinten ja kasvien geenivirran liikkumista tukeville ekologisille käytäville ei tutkijaryhmän mukaan pidä rakentaa tuuli- tai aurinkovoimaloita ilman merkittävästi nykyistä tiukempia ekologisia reunaehtoja.
Hytösen mukaan valtakunnallisiin alueidenkäytön tavoitteisiin tarvittaisiin tärkeimmistä ekologisista yhteyksistä karttamuotoinen esitys, joka tukee maakunta- ja yleiskaavoitusta ja viranomaisten toimintaa sekä ylipäätään energiamurroksen ohjausta.
”Viranomaisen tulisi nykyistä suoraviivaisemmin pystyä tukemaan esimerkiksi alueidenkäytön suunnitelmista, kuten tuulivoimayleiskaavoista päättäviä luottamushenkilöitä, joilla ei voi olla tällaiseen arviointiin riittävää asiantuntemusta.”
Kun vaikutuksia kerran arvioidaan usein hyvin yksityiskohtaisestikin, tulisi tätä tuotettua tietoa hyödyntää.
”Tavoitteena pitäisi olla vaikutusten arvioinnin ohella haittojen estäminen ja tarvittaessa luopua joistakin hankkeista.”
Vastuu on kuntapäättäjillä, viranhaltijoilla ja luottamushenkilöillä.
”Kunnilla ei ole velvollisuutta ryhtyä kaavoittamaan hankkeita siinä järjestyksessä kun hanketoimijat aloitteita tekevät, eikä hankkeiden kilpajuoksu tuota välttämättä optimaalista tulosta verotulojenkaan kannalta.”
Yhteisvaikutus voi olla ongelma luonnon monimuotoisuus ja edellä mainittujen ekologisten yhteyksien säilyminen.
”Uusiutuvan sähkön tuotannon lisääminen on ympäristön kannalta perusteltua, jos sen seurauksena fossiilisten energianlähteiden käyttöä voidaan vähentää.”
Luontokatoa ei tulisi Hytösen mukaan pahentaa. ”Tuuli- ja aurinkovoima kehitys on ollut vuosikymmenen alkuvuosina hurjan nopeaa, mikä on merkinnyt suurimittakaavaista maiseman ja ekosysteemien muutosta osassa Suomea.”
Jokainen yleiskaavoituksessa sähköntuotantoon osoitettu alue rajaa osaltaan alueen muun maankäytön mahdollisuuksia, hän huomauttaa.
Tuuli- ja aurinkovoimaa on kehitetty markkinalähtöisesti, maanomistajien ja alan yritysten kuten hankekehittäjien tarpeista käsin, heidän seulomissaan sijainneissa. Tämä tarkoittaa, että tuotanto on kasvanut kokonaisuuden kannalta osittain suunnittelemattomasti.
”Monin paikoin on jo toteutunut riski, että kokonaiskuva jää arvioimatta.”
Myös sähkönsiirtotarpeet aiheuttavat elinympäristöjen pirstoutumista.
”Ongelman ydin on siinä, miten tavallisen ei-suojellun luonnon käy, erityisesti ekologisten yhteyksien alueella.”
Tuuli- ja aurinkovoimahankkeiden ja sähkönsiirtolinjojen ympäristövaikutukset arvioidaan monin tavoin esimerkiksi tiettyjen suojeltujen lajien osalta hyvin yksityiskohtaisesti. Tärkeiden yhteisvaikutusten hallintaan ja hillintään ei silti ole riittäviä keinoja.
”Suosittelemme sitä, että kaupunkiseutujen ulkopuolisilla alueilla maakuntakaavoituksen ohjaustarkkuus ja -tehtävä säilytettäisiin ennallaan vastoin tekeillä olevaa lakimuutosta.”
Esitys uudeksi alueidenkäyttölaiksi on tarkoitus antaa eduskunnalle kevätistuntokaudella 2026.
Maanomistajien mielipiteet ja ääni uusiutuvan energian suunnittelussa on jokseenkin samanlaisessa tilanteessa kuin muidenkin osallisten, sanoo ympäristöoikeuden apulaisprofessori Aleksi Heinilä Turun yliopistosta.
”Toisaalta kaava-alueen maanomistajat ovat kaavahankkeissa asianosaisia ja sikäli prosessuaalisesti tavallaan eri osallistahojen ylimmässä kategoriassa, eli heillä on muun muassa valitusoikeus kaavoista. Tämä on omiaan tehostamaan sitä, että esitetyt mielipiteet huomioidaan myös kaavan sisällössä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
