”Aika monta kauppaa on vireillä”: S-ryhmän peltorahasto herätti kiinnostusta ja epäilyjä ‒ tällaista sen toiminta on nyt

S-ryhmän peltorahasto herätti kiinnostusta mutta myös suurta epäilyä, kun se aloitti ensimmäisenä maatalousrahastona Pohjoismaissa vuoden 2021 lopulla.

MT:n lukija arveli, että S-ryhmä käyttää hyväkseen viljelijöitä: ensin se ajaa viljelijät huonoilla tilityshinnoilla vaikeaan taloustilanteeseen ja ostaa sitten pellot halvalla.

S-ryhmä torjui kritiikin. Sen mukaan S-Pankki Uudistava Maatalous -rahaston tavoitteena on kasvattaa sekä ympäristön kestävyyttä että tuotannon kannattavuutta.

”Tällä tuetaan suomalaista viljelijää kasvattamaan liiketoimintaa ja tehdään samalla ilmastotyötä”, sanoo rahastoa hoitava S-pankin johtaja Jussi Nykänen.

”Olen kyllä kuullut kommentteja halpuuttamisesta, mutta aina kun olen saanut kertoa rahaston periaatteista, ideaa on pidetty hyvänä.”

Ideana on, että rahasto ostaa viljelijän kanssa peltoa, jonka viljelijä vuokraa ja jota hän viljelee. Viljelijä käyttää ostoon myös omaa rahaansa esimerkiksi 10 tai 20 prosenttia, voi kasvattaa omistusosuuttaan vaikkapa 10–20 vuokravuoden kuluessa ja 50 prosentin kohdalla saa ostaa koko pellon.

”Tavoitteena on, että lopussa viljelijä omistaa pellon yksin. Siinä välissä hän viljelee sitä kuin omaansa, käyttää viljelykiertoa, kiinnittää huomiota vesitalouteen ja lannoitteiden käyttöön. Lopputuloksessa sekä tuotto että riski jaetaan”, Nykänen sanoo.

Malli muistuttaa metsä- tai kiinteistörahastoa sillä erolla, että tässä omistus siirtyy lopulta viljelijälle.

”Näen aika paljon piilevää potentiaalia suuremmissa tiloissa, jotka jäävät usein rahoitushaasteiden takia myymättä tai päätyvät vuokrapelloiksi. Peltoalamme voi helposti kymmenkertaistua”, Nykänen sanoo.

Rahaston viljelyala on vielä vaatimaton: 283 hehtaaria tukikelpoista peltomaata ja hiukan metsänreunoja päälle. Viljelijöitä on toistaiseksi kolme, kaikki Varsinais-Suomesta. Osuudenomistajia rahastossa on reilu tuhat.

Nykänen saa soittoja viikottain, mutta hän sanoo pienille eli 10–20 hehtaarin palstoille ja pelkille myyntitarjouksille ei.

”Sopimukseen tarvitaan pellon lisäksi aina myös viljelijä.”

Rahaston on sijoitettu 11,5 miljoonaa euroa, ja se tavoittelee uutta peltoa ja sopimuksia vielä tämän vuoden alkupuolella.

”Aika monta kauppaa on vireillä”, Nykänen vahvistaa.

Ihannetilanne on hänestä sellainen, jossa myyjällä on tarjota vähintään 50 hehtaarin peltoala ja viljelyä jatkava toinen maanviljelijä on tiedossa. Kaupan kohteena olisi esimerkiksi naapurin pelto, pellon lunastus sisaruksilta tai aiemmin vuokrattu pelto.

Jokaista kauppaa varten muodostetaan uusi yhteisyritys, ja samalla sovitaan omistusosuuden muuttumisesta ja vuokrasta. Mallinnuksen perusteella rahaston tuotosta noin puolet tulee vuokrasta ja toinen puoli arvonnoususta, Nykänen kertoo.

Vuokrasta puolestaan puolet on kiinteä ja toinen puoli elää: vuokra nousee, jos sato on suuri ja laatu hyvä, heikkona vuonna toisinpäin.

”Näin laimennetaan vuosivaihteluiden vaikutusta, ettei viljelijä joutuisi vaikeuksiin.”

Tuotantopanosten hankinnasta vastaa viljelijä.

Viime vuonna rahasto tuotti kulujen jälkeen 2,62 prosenttia A-sarjan eli 200 euron minimimerkinnän osuuksilla. Hiukan parempaa tuottoa tarjosivat 50 000 ja 500 000 euron sarjat, joihin on tehty ”kourallinen” sijoituksia.

Nykänen veikkaa, että rahaston sijoittajina on myös viljelijöitä.

OP kertoi MT:ssä heinäkuussa, että maataloussektorilla talletukset ovat kasvaneet, osin investointien puutteessa.

Itse rahasto elää 2 prosentin merkintä- ja 1,90 prosentin hallinnointipalkkiolla.

Viljelijä hyötyy Nykäsen mukaan peltorahastosta siten, että pääsee käsiksi isompaan peltokokonaisuuteen ilman vakuuksia ja lainaa.

”Rahastoa perustettaessa laskimme, että oman pääoman tuotto on tässä neljä kertaa parempi kuin pankkilainalla. Ja silloin korot olivat matalalla.”

Jos peltohehtaari maksaa 10 000 euroa ja vuokra on 500 euroa, se vastaisi 5 prosentin pankkilainan korkoa.

”Koska viljelijä on myös omistaja, vuokra menee osittain hänelle itselleen. Hän voi kasvattaa sillä vaikka omaa omistusosuuttaan.”

S-ryhmän mukaan rahaston kautta kuka tahansa voi edistää hiiliviljelyä, helpottaa maatalouden kannattavuusongelmaa ja varmistaa ruuantuotantoa Suomessa. Ryhmä haluaa peltoviljelyn mukaan hiilen markkinapaikkaan.

”Silloin viljelijät voisivat saada ruuantuotannon lisäksi tuloa peltojen sitomasta hiilestä. Jos kotimaiselle kompensaatiolle onnistutaan luomaan pelisäännöt, myös S-ryhmä pääsee ostamaan kompensaatioita kotimaasta”, visioi vastuullisuusjohtaja Niina Elomaa.

”Kysyntää markkinalähtöiselle hiilikrediitille on, mutta milloin se on markkinakelpoinen?” kysyy Nykänen.

”Hiilen sitoutumista maaperään ei vielä pystytä mittaamaan. Nyt seurataan peltojen toimenpiteitä ja mallinnetaan hiilen sitoutumista.”