Itäinen Suomi kytkettävä osaksi Pohjois-Skandinaviaa

Tavassa keskustella ja suhtautua itäisen Suomen kehitykseen tapahtui iso muutos Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan. Alkuvaiheen shokki toi mukanaan huolen itäisen Suomen tilasta. Huolet liittyivät niin talouteen kuin turvallisuuteenkin.

Keskustelun myönteinen ilmapiiri toi mukanaan toivoa alueen ihmisille. Pelkoon ei olisi syytä. Liitymme puolustusliitto Natoon. Kaikki pidetään mukana. Uusia investointejakin voisi olla luvassa. Nyt jos koskaan olisi aika kehittää koko Suomea.

Maassamme on erittäin tyypillistä käydä aluepoliittista debattia luomalla vastakkainasettelua. Vastakkain ovat milloin kaupungit ja maaseutu tai Helsinki ja muu Suomi. Huomaan, että keskusteluun on tullut uusi sävy: Nyt on herkullista vertailla itää ja länttä.

Tästä hyvän esimerkin antoi Helsingin Sanomien pääkirjoitus (27.8.) otsikolla ”Itä-Suomi putoaa lännen vauhdista”. Pääkirjoituksessa todettiin, että ”Länsi-Suomi elää uusiutuvan energian buumissa, ja tulevaisuus näyttää harvinaisen ruusuiselta. Itä-Suomeen alan investointeja ei paljon riitä”.

Toivon todella, että kykenemme parempaan. On pystyttävä kohottamaan katsetta ja katsomaan kauemmas. Tähän on kyettävä niin lähi- ja aluetason toiminnassa kuin valtion ylimmissä päättävissä elimissä. Kyse ei ole pelkästään maan sisäisestä keskinäisestä kilpailusta vaan tavasta, jolla Suomi on mukana kansainvälissä verkostoissa ja yhteistoiminnassa. Alueiden edellytykset tähän luodaan kansallisella politiikalla ja vaikuttamalla Euroopan unionin politiikkaan.

Petteri Orpon hallitusohjelmassa on luvattu käynnistää valtioneuvoston kanslian johdolla pohjoisen ohjelma sekä jatkaa itäisen Suomen kehittämisvisiota uudessa geopoliittisessa tilanteessa. Nämä ovat tärkeitä periaatelinjauksia, mutta konkretia puuttuu vielä.

Saavutettavuus on myönteisen aluekehityksen tärkein tekijä. Se on suoraan kytköksissä investointeihin, liiketoiminnan kehittämiseen ja ihmisten valintoihin. Saavutettavuuteen liittyy yhä vahvemmin myös tietoverkot ja energian osalta kantaverkko.

Hyvä esimerkki kauemmas katsomisesta on ymmärtää, että Savon- ja Karjalan radat yhdistävät itäisen Suomen Itämerestä riippumattomiin satamiin ja Pohjois-Skandinaviaan. Raideinvestoinnit eivät ole vain maan sisäistä minuuttipeliä vaan strategisia valintoja, joilla on kauaskantoiset seuraukset. Itäinen Suomi on kytkettävä osaksi Pohjois-Skandinaviaa.

Tulevissa presidentinvaaleissa tullaan keskustelemaan Suomen asemasta nykyisessä globaalissa toimintaympäristössä. Suomella ja Venäjällä on yhteistä rajaa noin 1 300 kilometriä. Toivon, että itäisen Suomen tulevaisuudesta käydään myös arvokeskustelua. Politiikka on valintoja, siksi arvokeskustelua tarvitaan.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja (virkavapaalla).