Metsuri häärii metsässä aamusta iltaan ja tuntee työmaidensa asukkaat. Hän tapaa lintuja ja nisäkkäitä huomattavasti useammin kuin esimerkiksi omaa esimiestään.
”Viime kesänä taisimme tavata metsässä yhden kerran”, naurahtaa metsäneuvoja Markku Salmirinne metsuri Tero Mäkisalolle.
Tieto hoitotöistä ja kohteella erityisesti huomioitavista asioista kulkee kirjallisesti työohjeessa esimieheltä metsurille. Salmirinne laatii työohjeen maastokäynnin perusteella. Esimerkiksi riistaa koskevia huomioita ei juuri koskaan ole kirjattu valmiiksi metsäsuunnitelmiin.
Mäkisalo työskentelee Kauhajoella seuduilla, jotka hän hyvin tuntee jo lapsuudestaan.
”Nämä maastot ovat tuttuja. Tällä paikalla voi hyvin nähdä metsäkanalintuja, jäniksiä ja kettuja. Melkein tiedän, mistä kallionkoloista ketunpesiä löytyisi.”
Ohjeiden mukaisesti Mäkisalo jättää taimikkoon kuusitiheikköjä ja koivuryhmiä kanalintujen suojaksi.
Vain harvoin käy niin, että metsuri törmäisi kanalinnun pesäpaikkaan. Syynä tähän lienee molemminpuolinen ammattitaito – lintu kätkee pesänsä etevästi ja metsuri osaa väistää todennäköisiä pesimäpaikkoja.
HANNA LENSU