Sähköyhtiöt haluavat myös pienemmät aurinkosähkön tuottajat maksamaan verkkoinvestointeja
”Aurinkovoima on bisnestä. Tämä on oikeudenmukaisuuskysymys”, perustelee kustannusten jakamista Paikallisvoiman Toivo Hurme.Tilaajalle
Aurinkosähköä katolta. Yli oman tarpeen tuotetun sähkön pystyy syöttämään sähköyhtiön verkkoon. Tähän mennessä verkon mahdolliset vahvistamiskustannukset ovat menneet kaikkien sähkökäyttäjien maksettavaksi. Kuva: Timo AaltoAurinkovoiman pientuottaja on tähän saakka välttynyt isommilta verkon liittymismaksuilta, vaikka paikallinen sähköyhtiö olisi joutunut vetämään vahvempaa kaapelia pidempiäkin matkoja.
Aurinkosähkön pientuottaja pystynyt liittymään enintään kahden megawattiampeerin liittymään ilman niin sanottua kapasiteettivarausmaksua.
Kun aurinkosähkön tuotanto on ylittänyt kiinteistön oman kulutustarpeen, tuottaja on pystynyt myymään sopimuskumppanina olevalle sähköyhtiölle ylijääneen sähkön markkinahintaan.
”Mielestämme ei ole enää perusteltua eri perusteet erikokoisille tuottajille, vaan kapasiteettimaksua tulisi kerätä kaikilta tuottajilta”, linjaa Energiateollisuus ry:n johtava asiantuntija Ina Lehto.
Samoilla linjoilla on myös pieniä ja keskisuuria sähköyhtiöitä edustava Paikallisvoima ry:
”Aurinkovoima on bisnestä. Tämä on oikeudenmukaisuuskysymys. Jakeluverkonhaltijalla pitäisi olla oikeus periä kustannuksia aiheuttamisperiaatteella”, puoltaa Paikallisvoiman toiminnanjohtaja Toivo Hurme.
Pienimuotoisen aurinkosähkön tuotannon verkonhaltijalle aiheutetut kulut vaikkapa järeämmän kaapelin vetämisestä pitkiäkin matkoja menevät nykyisin pääosin kaikkien sähkönkuluttajien maksettavaksi.
Jos kiinteistön pääsulake on pitänyt vaihtaa aurinkosähkön tuotannon aloittamisen vuoksi, sen kustannuksen tuottaja on maksanut.
Valtion kestävän kehityksen yhtiö Motiva ohjeistaa, että verkkoon syötetylle sähkölle on oltava ostaja. Verkkoon syötetty sähkö mitataan tunneittain verkkoyhtiön sähkömittareilla. Mittaus ei aiheuta lisäkustannuksia tuottajalle.
”Paikallinen jakeluverkkoyhtiö vastaa sähkönsiirrosta ja -mittaroinnista sekä pientuotantolaitteiston verkkoon liittämisestä. Jakeluverkkoyhtiötä ei voi vaihtaa eikä kilpailuttaa.”
Verkon kyvyllä vastaanottaa samanaikaisesti aurinkoenergialla tuotettua tasavirtaa on rajansa silläkin. Jakeluverkkoihin on viimeisten 1–2 vuoden aikana lisääntyvässä määrin pyydetty liittämään suuritehoista aurinkovoimaa.
Paikallisvoimalla on kallis esimerkki Pohjanmaalta. Paikallinen verkonhaltija-sähköyhtiö oli laskenut, että sen olisi pitänyt investoida verkon vahvistamiseen 200 000 euroa, jos aurinkovoiman tuottaja olisi pitänyt liittää verkkoon.
”2 megawattia eli 2 000 KW on tehomäärältään kuitenkin niin suuri, ettei se ole tarkoitettu sähkönkuluttajan omaan käyttöön, vaan tarkoituksena on sähkön myynti markkinoille”, perusteli Paikallisvoima lausunnossaan tammikuussa eduskunnan Talousvaliokunnalle.
Alkuvuodesta tehtyyn lainmuutokseen pientuottaja maksaa -pykälää ei kuitenkaan vielä tullut.
Muutos edellyttäisi sähkömarkkinalain muuttamista.
Työ- ja elinkeinoministeriön keväällä loppuraportin julkaisseessa energiayhteisötyöryhmässä on keskusteltu kustannusten jaosta myös pienimuotoisen sähköntuotannon verkkopalvelumaksujen osalta. Valmistelua TEM:ssä ei tältä osin ole menossa.
Akuutti kysymys on suurjänniteverkon kehittämiskustannusten taakanjaosta: kun suunnitteilla on isoja merituulipuistoja, millä periaatteella ne liitetään verkkoon, kenelle liitäntäverkon investoinnit kuuluvat?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
