Taisi olla viime vapun aatto, kun työkaverit huutelivat ”Hyvää Vappua” ja heilauttivat kättä lähtiessään. Siihen tuli vastattua miten kenellekin, usein varmaan vilkaisten nopeasti näytöltä lähtijää ja huikaten ”Sitä samaa” tai jotain vastaavaa. Voi olla, että jokaisen kohdalla ei tullut edes siirrettyä katsetta näytöltä.
Kun sitten itse vedin takkia päälleni, ohitseni kulki kollega toiselta osastolta. Hän katsoi minua silmiin, hymyili lämpimästi ja sanoi: ”Hauskaa Vappua sitten vaan”. En muista, mitä tein – toivottavasti vastasin hymyyn ja sanoin ainakin jotain. Sen kuitenkin muistan hyvin, kuinka mukavalta se tuntui. Tuntui, että hän vilpittömästi toivoi, että minulla olisi vappuna hauskaa. Samalla kävi mielessäni ajatus, että siinä on sitten mukava ihminen.
Meille opetettiin lapsena, että aikuisia tervehditään siten, että kätellään reippaasti, katsotaan silmiin ja hymyillään. Tämän saman ohjeen sain aikanaan myös muun muassa valmistautuessani työhaastatteluun. Arkisessa aherruksessa vanha hyvä neuvo tahtoo usein unohtua. Hyvä, jos ylipäätään tervehditään ja hyvästellään.
Oletko muuten huomannut, että joistain ihmisistä voi saada aivan väärän käsityksen, jos heidän ei ole nähnyt hymyilevän? Eräälle nuorelle miehelle, jonka perusilme on varsin totinen, minun tekisi usein mieli sanoa: ”Muistathan hymyillä paljon tytölle, josta olet kiinnostunut. Sinulla on todella kaunis hymy!” Väitän, että hymiö chatissä tai tviitissä ei yksinään aja samaa asiaa.
Ensimmäinen lapsenlapseni hymyili minulle äskettäin ensimmäisen kerran. Niinhän siinä kävi, että mummon silmät täyttyivät kyynelistä. Poika pelästyi, että uskaltaakohan tuo lapsi enää toista kertaa hymyilläkään. Minä nyt olen tällainen vetistelijä, mutta minkäs sille voi, kun se hymy tuntui niin hyvältä.
Pidäpä sinäkin mielessä – vaikka taas vapun viettoon lähtiessäsi: Jos haluat tehdä hyvän vaikutuksen, katso silmiin ja hymyile. Jos hyvin sattuu, hän vielä vastaa hymyysi.