Kirjoituksessaan (MT 12.12.) Risto Sulkava antaa kuvan, että kivihiilen käyttö Suomessa olisi marginaalista. Todellisuudessa näin ei ole, vaan vuonna 2013 kivihiilellä tuotettiin 15 prosenttia Suomen sähköstä ja 11 prosenttia kokonaisenergiasta. Tämä on enemmän kuin esimerkiksi maakaasun tai turpeen osuus.
Kirjoituksessa mainittu turpeen ja puuhakkeen välinen verotuksen riippuvuus tulisi kyllä purkaa, mutta se vaatii tiettävästi neuvotteluja EU:n kanssa. Vaikka trendi on pitkällä aikavälillä ollut laskeva, kääntyi kivihiilen käyttö kasvuun
Kataisen hallituksen aikana.
Kivihiilen käyttäjiä ovat erityisesti suurten kaupunkien, kuten Helsingin ja Jyväskylän energialaitokset.
Paradoksaalista on, että juuri näissä kaupungeissa vihreiden kannatus on suurin. Helsingin Energia käyttää 90 prosenttia
uusiutumattomia lähteitä (maakaasu, kivihiili), kun taas Tukholma tuottaa valtaosan energiastaan uusiutuvilla lähteillä. Näin on myös Suomessa monin paikoin, esimerkiksi Kaakkois-Suomessa (KSS Energia).
Mistä sitten kivihiilen käytön
kasvu johtuu. Siihen ovat vaikuttaneet kivihiilen halpa hinta, EU:n päästöoikeuksien alhainen hinta ja kivihiilen käytön alhainen verotus Suomessa. Ruotsissa kivihiilen verotus on noin 2,5-kertaista Suomeen verrattuna.
Usein todetaan, ettei kivihiiltä voida verottaa sähköntuotannossa EU:ssa. Mutta Ruotsi on kyllä keksinyt tähänkin omia verotusmuotoja kuten typpi- ja rikkiverot.
Suomessa pelätään ilmeisesti suurten kaupunkien kaukolämmön hinnan nousua, minkä vuoksi kivihiilen verotusta ei ole nostettu viime vuosina. Ruotsissa ei myöskään veroteta biopolttoaineita niin paljoa kuin Suomessa.
Suomessa moottoripolttoaineiden eli bensiinin ja dieselin verotus on kyllä korkealla tasolla, mutta kivihiilen, polttoöljyn ja maakaasun verotus huomattavasti vähäisempää kuin Ruotsissa. Turpeen verotus on Ruotsissa myöskin olematonta, tosin sen merkitys on siellä pieni.
Energialähteitä vertailtaessa
tulisi huomioida niiden koko elinkaari. Maakaasu ja kivihiili tulevat meille pääosin Siperiasta. Tällöin tarkastelussa tulisi huomioida niiden tuotannon päästöt ja riskit sekä kuljetus Suomeen asti. Tällöin tilanne muuttuu muun muassa turpeelle paremmaksi. Kivihiilikaivoksissa kuolee yli 2 000 ihmistä vuosittain metaaniräjähdyksissä ja kivihiili on kaikista energialähteistä vaarallisin ihmisen terveyden kannalta.
Samoin maakaasun ja liuskekaasun tuotantoon ja kuljetukseen liittyvät metaanipäästöt tekevät niistä jopa kivihiiltä pahemman polttoaineen ainakin 20 vuoden tarkastelujaksolla. Metaani on tällöin noin 60 kertaa hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu. Jo muutaman
prosentin metaanivuodot tekevät maakaasusta kivihiiltä pahemman kasvihuonevaikutuksen suhteen.
Toivoisi, että Suomen luonnonsuojeluliitto ei takertuisi liikaa turpeen verotukseen ja sen käytön vastustamiseen niin, että muut fossiiliset unohtuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi voimakkaammin verottaa fossiilisia polttoaineita ja suosia verotuksessa uusiutuvia polttoaineita nykyistä enemmän.
On kummallista, että kivihiilestä luopumista Suomessa ajavat enemmän yritysjohtajat kuin Suomen luonnonsuojeluliitto.
Eero Priha
dosentti
Lempäälä