lukijalta
Kuinka käy lomittajien, kun matkakilometrien korvauksia pienennetään?
Meille maksetaan korvauksia yhdestä edestakaisesta matkasta maatilalle päivässä, eli korvataan vain puolet. Lisäksi matkakorvaus pienenee 5 000 kilometrin jälkeen vuodessa.
Tuntuu kohtuuttomalta, kun emme itse voi vaikuttaa siihen, missä milloinkin olemme töissä, vaan menemme sinne minne määrätään.
Auto on minulle pelkkä työväline. Sitä ilman ei tätä työtä voi tehdä. Sen täytyy olla kunnossa ja hyvä.
Matkat kuitenkin jatkuvasti pitenevät lypsykarjatilojen harvetessa ja eläköityessä. Ei ole tavatonta, että esimerkiksi heinäkuussa kertyi auton mittariin yli 3200 kilometriä pelkkiä työmatkoja, vaikka olin viikon lomalla.
Jossain päin maata matkakilometrejä kertyy vielä rutkasti enemmänkin.
Olen sellainen ”ammattitaitoinen” lomittaja, joka hoitelee ammut käsinlypsystä robottiin, traktorityöt, karjasilmää on ja eläinten käsittelytaitoa. Lisäksi teen työni useimmiten yksin ilman kaveria.
Työ on kivaa ja välillä haastavaakin. Vaihtelu on homman parasta antia. Mutta...
Meidän lomittajienkin on kuitenkin elätettävä autojemme lisäksi itsemme ja perheemme. Voi olla, että ehkä jo lähitulevaisuudessa hankkiudun uusiin työtehtäviin tai uudelleenkoulutukseen.
Olen vasta 45-vuotias, mutta ikää karttuu kaiken aikaa lisää ja alkaa olla väsyttävää istua kolmea tuntia auton ratissa täysimittaisen työpäivän päätteeksi.
Pitää muistaa, että meillä lomittajilla työviikko voi olla jopa 12 päivän pituinen. Ja pitempikin, jos lomittaja suostuu tekemään. Aina joskus pitää.
Toivoisin työnjohdon ottavan enemmän huomioon lomittajienkin jaksamista. Ei ole pitkän päälle viisasta ottaa tekijästä kaikkea irti.
Kuinka voimme tulevaisuudessa vaikuttaa siihen, että lomittajia olisi jatkossakin saatavilla? Matkakilometrikorvauksien pienentäminen on iso askel siihen suuntaan, että alalta katoaa tekijöitä. Auton ylläpito ei ole tänä päivänä halpaa lystiä!
Hyvin harva täällä Suomessa tekee töitä enemmän kuin karjatilalliset. He ovat ehdottomasti lomansa ansainneet.
Lomittaja