

Kaikessa vakavuudessaan ilmastokriisi uutisaiheena turhauttaa ja jopa kyllästyttää monia. Aihetta pitäisikin lähestyä sopivissa palasissa ja konkreettisin ratkaisuehdotuksin. Siirtyä uhkien vatvomisesta tositoimiin. Samuli Sinisalon toimittama Ympäristökäsikirja kuntapäättäjille on juuri kaivatunlainen täsmätietokirja ihmisille, jotka päästöjä aiheuttavista ja luonnon monimuotoisuutta heikentävistä asioista oikeasti päättävät: Miten kunnissa lämmitetään, liikutaan, asutaan ja käytetään maata?
Taustaksi Sinisalo kertoo, että 60 prosenttia kuntapäättäjistä kokee, ettei heillä ole tarpeeksi tietoa keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kirja lupaa vastata huutoon.
Eri lukuihin on haastateltu tutkijoita ja päättäjiä, joten mikään yksipuhelu teos ei ole. Mukana on tarvittavaa konkretiaa, kuten Kuntaliiton Pauliina Jalosen esittely rahoituslähteistä, joita kunnat voivat ympäristötyössään hyödyntää.
Ote on kunnan toimijoita ja asukkaita kannustava, eikä kieltojen laatimiseen yllyttävä. Viimeisillä sivuilla on tiivis vinkkilista, mitkä asiat kunnassa kannattaa ainakin hoitaa kuntoon.
Asiantuntijat suosittelevat siirtymään fossiilisista energialähteistä uusiutuviin, mutta samalla kehotetaan minimoimaan puun energiakäyttö. Kehutus jakanee mielipiteitä. Itse en näe kovin suurena syntinä, jos koulua ja kunnantaloa lämmitetään hakkeella, jota syntyy metsien hoidon sivuvirtana. On se parempi vaihtoehto kuin suurkaupunkien kivihiili.
Paavo Järvensivu Bios-tutkimusyksiköstä käsittelee kestävyyssiirtymien johtamista kunnassa. Päättäjien olisi selvitettävä, mistä kunnan "aineenvaihdunta" eli energia- ja materiaalivirrat koostuu ja millaista kuormitusta niistä aiheutuu ympäristölle myös Suomen rajojen ulkopuolella. Sitten on pureksittava, millaista työtä on tehtävä ja miten alueen teollisuuden on muututtava, jotta kestävyys paranee.
Kunta voi tukea esimerkiksi kestävän ruokajärjestelmän kehitystä uudistamalla koulutusta sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa, investoimalla lupaaviin projekteihin ja ratkaisuihin, työllistämällä työttömiä ennakkoluulottomasti, uudistamalla ostostrategiaa sekä ohjaamalla kaupan ja kuluttajien yhteistyötä paikallisten ratkaisujen kehittämiseksi.
Kirjassa nousee esiin Iin kunta, joka on edelläkävijä ilmastotyössä. Siitä sopii monen muunkin kunnan ottaa mallia. Ennen kaikkea alueiden kannattaa tehdä yhteistyötä päästötavoitteiden saavuttamiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi. Yhteistyöverkostoja löytyy monia, kuten resurssiviisaat Fisu-kunnat ja hiilineutraalit Hinku-kunnat.
Samuli Sinisalo: Ympäristökäsikirja kuntapäättäjille - ja kaikille muille. 151 s. Into.