Hoitajien palkankorotukset vievät työpaikkoja muilta

Työmarkkinoilla päähuomio kiinnittyy nyt hoitajien työkiistan raastavaan vaiheeseen. Samaan aikaan tapahtuu muutakin sellaista, mikä koskee meitä kaikkia.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto (sd.) neuvottelee Teknologiateollisuuden ja Kemianteollisuuden työnantajien kanssa seuraavien vuosien palkoista. Yksityisen sektorin päänavaus määrittelee paljolti myös muiden palkansaajien ansioiden kehitystä.

Erityisesti tällä kertaa vaikutus on iso ja suora. Syynä on julkisten alojen kanssa keväällä tehty sopimus, jossa muun muassa opettajille luvattiin vuoden 2024 loppuun asti kolmisen prosenttia yksityisiä aloja suuremmat korotukset.

Alun perin tarkoituksena oli hoitaa palkkakuopassa olevien hoitajien asiaa, mutta samalla korotukset kohdistuivat nyt lääkäreihin ja moniin muihin hyväpalkkaisiin, joilla ei olisi itselleen tullut edes mieleen moista pyytää.

Syntynyttä julkisen alan sopimusta on syystäkin pidetty tuhoisana paitsi työmarkkinoiden sisäisen toiminnan, myös maan kilpailukyvyn kannalta.

Inflaation alati kiihtyessä sopimuksesta on tulossa ikiliikkuja, joka siirtää paitsi kustannuksia palkkoihin myös tuottavuudeltaan parempien alojen korotuksia heikommille aloille.

Työnantajien hellimästä paikallisen sopimisen vahvistamisesta ei ole jäljellä juuri mitään. Tilanne on riistäytynyt käsistä sekä työnantajilta, palkansaajilta että valtiolta.

Kun inflaatio on kuluvan vuoden aikana kiihtynyt noin seitsemään prosenttiin, palkansaajien palkkapyynnöt seuraavat toki perässä. Taantuman uhatessa ja kilpailukyvyn murentuessa Aalto ja muut keskeiset vientialat saattavat tinkiä tästä vähän.

Työnantajien tarjoukset ovat olleet 2–3 prosentin lukemissa. Ratkaisuna kuluvan vuoden inflaatioon on nousemassa palkansaajille maksettava kertakorvaus, jolla työnantajat yrittävät hyvittää kuluvan vuoden kustannusnousua ilman seuraaville vuosille periytyvää taulukkopalkkojen korotusta.

Taustalla on ajatus, että nämä kertakorvaukset eivät myöskään välittyisi tasoon, jolla julkisten alojen palkkoja nostettaisiin seuraavina vuosina tilanteessa, jossa valtiolla ja kunnilla ei ole niihin rahaa.

Vaikka esitetyissä ratkaisuissa on useita epäkohtia, olennaista on kuitenkin yrittää edetä tilanteessa, jossa koko kansantalous elää eurooppalaisessa sotataloudessa.

Hoitajille julkisen sektorin antelias korotus ei keväällä kelvannut. He saavat saman, mutta haluavat enemmän.

Tähänkin voi olla perusteita, mutta tilanne valui käsistä. Nyt hoitajille tarvittavat rahat on ennätetty jakaa muille. Kysyvät katseet kohdistuvat nyt etenkin työministeri Tuula Haataiseen (sd.) ja kansliapäällikkö Raimo Luomaan (sd.).

Edelleen on mahdollista, että Tehy-pomo Millariikka Rytkönen onnistuu hankkeessaan ja ahdinkoon ajautuneet sosialidemokraatit joutuvat hallituksessa taipumaan eduskuntavaalien lähestyessä keskeisten äänestäjiensä vaatimuksiin.

Rahaa korotuksiin on käytännössä vain, jos samaan aikaan julkinen sektori vähentää väkeä muualta.

Tämä kannattaisi nyt myös suoraan todeta.

Velanotolla asiaa ei voida enää ratkaista.