Kansanedustajien vapaaehtoinen luopuminen iskee luonnollisesti pahiten salin eturiviin.
Täysinpalvelleiden veteraanien lähdettyä se muistuttaa jääkiekkoilijan hammasrivistöä.
Äänestäjät iskevät luonnollisesti ensi kuussa lisää aukkoja. Mutta kun eduskuntataloon vuonna 2017 palataan, kukaan ei poistuneita muista.
Martti Korhosen (vas.) hahmossa häviää viimeinen muisto kommunistien kahtiajaosta. Sen elämänvaiheen hän lienee uudessa vihreydessään itsekin unohtanut.
Jouko Skinnarin (sd.) myötä katoaa viimeinen aito 60-lukulainen. Koskaan ei etukäteen osannut arvata, mitä tämä virkistävä tuulahdus puhuu.
Kari Rajamäki (sd.) piti profiilinsa korkeana loppuun asti. Hänen myötään poistuu ”Paateron palatsin” väsymättömin kriitikko.
Päivi Räsänen (kd.) ei ole ensimmäinen heikko sisäministeri, jota poliisihallinto pyörittelee mielensä mukaan. Rajamäkeä ei eduskunnan poliisikuoro vaientanut.
Tuija Brax (vihr.) osoittautui erinomaiseksi tarkastusvaliokunnan puheenjohtajaksi.
Vihreiden myönteiset vaikutusmahdollisuudet putoavat nyt valtavasti – etenkin, kun Satu Hassi on palaamassa kokemattoman joukon isoäidiksi.
Leena Harkimo (kok.) tienasi 16 vuodessa täyden kansanedustajaeläkkeen. Hänestä muistetaan vain päättynyt avioliitto liikemies Harry Harkimon (kok.) kanssa.
Harry Harkimo pyrkii itse eduskuntaan ihmeellisellä kohulla: hän kertoo saaneensa sydäninfarktin rakastellessaan tuntemattomaksi jääneen naisen kanssa. Ilkka Kanervan (kok.) maine alan mestarina romahtaa vereksien voimien astuessa istuntosaliin.
Ulla-Maj Wideroos (rkp) teki ministerinä hyvän yrityksen rajoittaa pitkäaikaisten virkamiesmandariinien kohtuutonta valtaa. Päätös on haudattu syvälle kansallisarkiston kellareihin.
Myös monen taaempana istuneen luopuminen tuntuu haikealta. Asiansa osaavia kansanedustajia on tällä palstalla aina kehuttu.
Mistä vasemmistoliitto löytää sosiaalialan rakentavan asiantuntijan Erkki Virtasen jälkeen? Onko Anna Kontula siihen aatteessaan liian tiukka yliopistoihminen?
Matti Saarinen (sd.) lienee suurelle yleisölle tuntemattomimpia edustajia pitkästä kokemuksestaan huolimatta. Valtiovarainvaliokunnassa hän oli talon vaikutusvaltaisimpia, jonka tuoreita puheenvuoroja kannatti kuunnella.
Heli Paasio (sd.) ei koskaan noussut edustajana täyteen kukkaan. Osittain se johtui perhesyistä. Hän ei myöskään mahtunut puoluejohdon piirustuksiin.
Isä-Pertti Paasion (sd.) ja Kauko Juhantalon (kesk.) yhteistyötä eduskuntaryhmiensä johtajina 1980-luvulla ei ole vieläkään pystytty ylittämään. Ministerinä kumpikaan ei onnistunut.
Heli Paasiolla ja Paula Lehtomäellä (kesk.) olisi ollut edellytykset kokeilla samaa politiikan huipulla.
Ikäpuhemies Jörn Donnerin (r.) parlamentaarinen jälki jäi tällä vaalikaudella ohueksi. Hänen edeltäjänsä Kauko Tuupainen (ps.) jää mieleen pienen ihmisen puolustajana.
Tuupainen kiinnitti huomiota muun muassa rintamamiestaloissaan asuvien leskien asemaan. Nämä joutuvat elämänsä ehtoossa muuttamaan kodeistaan, kun kaupunkien rakennusbisnes on iskenyt silmänsä avarien tonttien tehottomuuteen. Rintamaveteraanien kunnioitus jää itsenäisyyspäivän puheisiin.
Kaikki niin kutsutut poliittiset asiantuntijat olivat varmoja, että vuonna 2015 perustetaan Jan Vapaavuoren (kok.) ja Juha Sipilän (kesk.) hirmuhallitus, joka pystyy panemaan Suomen kuntoon.
Kokoomuksen puoluekokous ajatteli huvikseen toisin. Vapaavuoren lähtö ulkomaille on viime kesän päätösten loogista realisointia.
PEKKA ALAROTU
Kun eduskuntataloon vuonna 2017 palataan, kukaan ei
poistuneita muista.