Suomessa on ympäristöluvanvaraisia tuotantolaitoksia väkilukuun suhteutettuna 3–7 kertaa enemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa.
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) tilaama selvitys vertaa ympäristölupajärjestelmiä muun muassa Ruotsissa, Alankomaissa, Saksassa, Ranskassa, Britanniassa ja Virossa.
Selvityksen tehneet professori Ari Ekroos ja erityisasiantuntija Matias Warsta painottavat, että vertailumaissa ympäristölupaa vaativia laitoksia on aiemmin ollut huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Lupamenettelyjen määrää on muualla onnistuttu vähentämään erilaisilla hallinnon keventämishankkeilla.
Suomen tuotantolaitoksista valtion viranomaisten valvomia on noin 6 500 ja kuntien toimivaltaan kuuluvia hieman alle 14 000.
Ylivoimaisesti suurin osa luvanvaraisista kohteista on eläinsuojia tai kalankasvatuslaitoksia.
Ruotsissa luvanvaraisia laitoksia on huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Osa eläinsuojista, jotka olisivat meillä lupavelvollisia, eivät länsinaapurissa edellytä edes ilmoitusta.
”Jos luvitettavaa olisi vähemmän, kunnilla ja valtiolla olisi resursseja käsitellä esimerkiksi teollisuuden lupia nopeammin”, Warsta toteaa.
Kalankasvatuksessa lupa vaaditaan Suomessa hyvin pieniltäkin laitoksilta.
Ympäristönsuojeluasetuksen mukaan ympäristölupa vaaditaan, jos kalankasvatuslaitoksella käytetään vuodessa vähintään 2 000 kiloa kuivarehua. Ruotsissa raja on 40 000 kiloa.
Ympäristöluvan saaminen kestää monissa Euroopan maissa selvästi vähemmän aikaa kuin Suomessa.
Tilastojen mukaan Suomessa lupamenettely kestää keskimäärin 16 kuukautta. Viidessä vuodessa keskimääräinen käsittelyaika on pidentynyt kahdella kuukaudella.
Britanniassa lupamenettely kestää 2–4 kuukautta, Hollannissa 2–8 kuukautta ja Saksassa 3–7 kuukautta.
Ainoastaan Ruotsissa lupamenettelyn kesto ylittää Suomen. Siellä luvansaanti voi kestää jopa kolme vuotta.
Suomi ja Ruotsi ovat edellä mainituista vertailumaista ainoita, joissa lupamenettelyn kestosta ei ole säädetty velvoittavasti.
Muissa maissa lupaviranomaisilla on lakisääteinen velvoite ratkaista asia tietyssä ajassa. Saksassa määräajat myös pitävät hyvin.
EK:n toimitusjohtajan Jyri Häkämiehen mielestä Suomenkin pitäisi säätää lupien käsittelyajat lailla.
”Jos se toimii Saksassa, Suomen ei pitäisi olla yhtään huonompi.”
Ympäristöministeriö ei suhtaudu määräaikaan yhtä suopeasti.
”Tarvitaan laajempi paletti luvituksen sujuvoittamiseen. On tärkeää, ettei luvat ruoki valituskierrettä”, ministeriön lainsäädäntöjohtaja Riitta Rönn sanoo.
Ekroosin ja Warstan mukaan muun muassa lupamenettelyn sisällöllisiä vaatimuksia pitäisi tarkentaa. Esimerkiksi Britanniassa myönnetään niin sanottuja standardilupia, joissa luvan saa automaattisesti mutta se edellyttää tiettyjen normien noudattamista.
”Hallinnon keventäminen ei tarkoita pykälien vähentämistä”, Warsta muistuttaa.
Ennakoitavuus paranee ja luvan saa nopeammin, jos normit ovat yksityiskohtaisia.
SUVI NIEMI