Nykyinen työaikalaki pohjaa pitkälti 1940-luvun lainsäädäntöön, jonka keskeinen tavoite oli suojella työntekijöitä liian pitkiltä työpäiviltä. Lakia on viimeksi uusittu vuonna 1996, jolloin edes älypuhelimista ei tiedetty vielä mitään.
Vanhat säännöt sopivat Sitran raportin tehneen Jukka Ahtelan mukaan huonosti maailmaan, jossa niin sanotut epätyypilliset työsuhteet yleistyvät, eikä työn tekeminen välttämättä ole sidottua tiettyyn aikaan tai paikkaan.
Sitä mukaa, kun asiantuntijatyö, etätyö ja erilainen liikkuva työ lisääntyvät, perinteinen työajan seuranta menettää merkitystään. Huomio kiinnittyy työn tuloksiin ja siihen, kuinka käytettävissä olevat työtunnit voidaan hyödyntää mahdollisimman fiksusti, Ahtela katsoo.
Nykyistä joustavammista ja selkeämmistä pelisäännöistä hyötyisivät Ahtelan mukaan sekä työnantajat että työntekijät. Jo nykyiset työehtosopimukset mahdollistavat kuitenkin monenlaisia työaikaratkaisuja, joita voisi hyödyntää nykyistä enemmän. Esimerkiksi kemianteollisuudessa on paikallisesti sovittu 12 tunnin vuoroihin perustuvasta työaikamallista, joka tuottaa vastaavasti pitempiä vapaajaksoja.
Ahtela haastatteli selvitystään varten 80:tä työmarkkinavaikuttajaa, jotka olivat yhtä mieltä siitä, että uudistuksia tarvitaan. Remonttitarpeet koetaan kuitenkin eri puolilla erilaisiksi, hän myönsi.
Jotta pitkää vääntöä vaativa urakka saataisiin nopeasti alkuun, siitä tulisi Ahtelan mielestä tehdä kirjaus seuraavan hallituksen ohjelmaan.
Ahtelan selvitys ei sisällä tarkempia esityksiä siitä, miten sääntöjä tulisi muuttaa. Tarkastelun alle pitäisi kuitenkin ottaa muun muassa lain soveltamisala, työn tekemispaikka, lakiin perustuvan jouston lisääminen ja ylityösääntely, hän listaa. Työaikalainsäädännön ja työehtosopimusten muodostaman kokonaisuuden lisäksi pitäisi uusia myös vuosilomalaki ja työsopimuslaki.
Työaikalain uudistamista vaati tällä viikolla myös Akava, joka on huolissaan asiantuntijoiden liiasta kuormituksesta. Akavan mukaan asiantuntijoiden työaikaa seurataan huonosti ja he tekevät erittäin paljon palkatonta ylityötä.