Vuokramaiden suuri osuus peltoalasta saattaa olla kasvukunnon näkökulmasta riski. Läheskään kaikki vuokraisännät eivät koe pellon hyvän kasvukunnon ja toimivan salaojituksen ylläpidon olevan osaltaan myös heidän vastuullaan, toteaa Helsingin yliopiston maaperä- ja ympäristötieteen professori Markku Yli-Halla.
Suomen pelloista lähes kolmannes on nykyään vuokrapeltoja.
Yli-Hallan kanssa samoilla linjoilla on projektikoordinaattori Kaisa Riiko maatalouden vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta edistävästä Järki-hankkeesta.
”Varsinkin lyhyet, jopa alle viiden vuoden vuokrasopimukset vähentävät vuokralaisen halua tehdä maan kasvukuntoa edistäviä investointeja.”
Riiko muistuttaa, että vuokralohkojen kunnostamisesta olisi mahdollista sopia vuokrasopimuksessa. Tällöin vuokra-ajan tulisi olla mielellään ainakin yli pari vuotta, ja vuokrakin kannattaa sopia hiukan tavanomaista alhaisemmaksi.
”Vastaavasti kunnostustöiden ansiosta pellon arvo kasvaa. Näin myös vuokraisäntä hyötyy pellon kunnostuksesta.”
Riikolla on pitkä lista maan kasvukuntoa edistäviä asioita: salaojituksen täytyy toimia, viljelykierron pitäisi olla monipuolinen ja yksipuolista kevätviljojen viljelyä pitäisi välttää. Jos pellolle on mahdollista saada karjanlantaa, se edistää maan omaa eliötoimintaa.
Pitkällä aikavälillä on tärkeää torjua myös maan happamuutta kalkituksella.
Yli-Hallan mukaan eri puolilla maata on nähtävissä merkkejä maan kasvukunnon heikkenemisestä. Hälytysmerkkinä on ainakin sateiden jälkeen pellolla seisova vesi.
”Se voi kertoa siitä, ettei maan rakenne ole kunnossa ja ojitus toimii huonosti. Vaarana on, että satotasot alkavat heiketä.”
JUHANI REKU