Kasvutunneli suojaa arimpia lajeja syyskylmiltä. Kuva: Kimmo Haimi
Lohjan Sammatissa leikkokukat kasvavat taivasalla – kysyntää on enemmän kuin tarhuri ehtii kasvattaa
Tanja Seleniuksen kukkakimpuissa hehkuu tsinnia ja tuoksuu basilika. Lähikukkasesonki alkaa huhtikuun tulppaaneista ja päättyy pakkasiin.
Elokuu on sadonkorjuun aikaa Tanja Seleniuksen leikkokukkafarmilla. Kuva: Kimmo HaimiLeijonankita, olkikukka, asterit, tsinnia ja tarhaleukoija kasvavat säntillisissä riveissä Garden & Knotsin leikkokukkafarmilla. Kesäkimppujen suosikkikukat ovat puhjenneet kukoistukseensa elokuun lämpimässä säässä.
Tanja Seleniuksella on menossa kolmas kesä lähikukkafarmarina. Pienimuotoisena alkanut viljely on muuttunut ammattimaiseksi, ja viljelmä on laajentunut viime kesästä 30-metrisen muovitunnelin ja tuhannen neliön kukkapellon verran.
Selenius elvyttää Suomessa aiemmin harjoitettua leikkokukkien peltoviljelyä. Toukokuussa Garden & Knots -viljelmälle myönnettiin Kotimaisten Kasvisten sirkkalehtimerkki, ja siitä tuli ensimmäinen laatutarhojen sertifikaatin saanut avomaanleikkokukkaviljelmä.
Tanja Selenius työskenteli kaupan alalla vuoteen 2015 asti. Työtaakan käytyä ylivoimaiseksi hän alkoi etsiä uusia polkuja. Niihin aikoihin hänen puutarhurisiskonsa valmistui floristiksi.
”Mietin, että meillä on maata ja sisko tarvitsee kukkia. Miksi en ryhtyisi viljelemään kukkia hänelle?”
Samaan aikaan Slow Flower -buumi vyöryi Suomeen Yhdysvalloista. Vuonna 2020 Tanja Selenius osallistui Floret Flower Farmin leikkokukkaviljelyn verkkokurssille. Sieltä hän sai oppia, ideoita ja varmuutta tekemiseensä.
Selenius kuuluu Slow Flowers -viljelijäyhteisöön. Sen periaatteena on tuottaa leikkokukkia samalla ajatuksella kuin lähiruokaa. Kukat toimitetaan tuoreina asiakkaalle, joka tietää missä ja miten kukat on kasvatettu.
Tsinnia on leikkokukkakimppujen vakiokukka. Kuva: Kimmo Haimi”Olen lukenut alan kirjoja valtavasti. Jokaisella lajilla on oma kasvutapansa ja kasvupaikkavaatimuksensa. Tärkeintä on tietää, missä vaiheessa kukat tulee kerätä, jotta ne säilyvät maljakossa.”
Kunkin lajin oikean keruuvaiheen oppii parhaiten käytännössä kokeilemalla.
”Tsinnia kerätään vasta, kun varsi on jämäköitynyt. Ikiviuhkon kukan puolestaan pitää olla kokonaan auki, muuten se nuutuu kimpussa”, Selenius sanoo.
Hänen mielestään kotimainen leikkokukka päihittää ulkomaisen kestävyydessä. Hukkaprosentti on huomattavasti pienempi kuin ulkoa tuotujen kukkien.
Asiakkaat ovatkin kiitelleet leikkokukkafarmin kukkien kestävyyttä.
”Paras mainos on sana, joka kulkee”, Tanja Selenius sanoo.
Nykyään hän toimittaa kukkia sisarensa lisäksi kukkakaupoihin Helsinkiin, Espooseen ja Lohjalle. Lähikukkakimppuja menee muun muassa Keskolle ‒ niin paljon kuin viljelmä ehtii tuottaa.
Leikkokukkatarha on aidattu kauriiden varalta. Kuva: Kimmo Haimi”Tiettyjä lajikkeita kuten leijonankitaa ja tsinniaa voisi olla kymmeniä metrejä, eikä sekään riittäisi vastaamaan kysyntään. Pyrin joka vuosi selkeyttämään viljelyä jättämällä erikoisuudet pois.”
Erikoisuuksia valikoimassa kuitenkin on, kuten vahakukka, eukalyptus, kotilokukka, preeriaeustoma sekä erilaiset koristeheinät.
Tanja Selenius kasvattaa kaikki kukat siemenistä. Kylvökset idätetään kevättalvella led-valojen alla. Viljelmällä ei käytetä kasvinsuojeluaineita, vaan kirvat ja luteet poimitaan kasvustosta heti, kun ensimmäiset huomataan.
”Työtä riittää. Tiukan paikan tullen sisko tulee avuksi.”
Toistaiseksi Selenius on käynyt talvet muualla töissä ja työskentelee kesät päätoimisena kukkaviljelijänä.
Kukkapellon laajennuksen myötä viljelyala kasvoi reilusti. Kasvutunneli toi lisää taimien esikasvatustilaa, ja se myös pidentää kylmänarkojen lajien kasvukautta.
”Viime vuonna kausi päättyi äkkinäisesti syyskuun ensimmäisen päivän hallaan. Tänä vuonna olen varautunut syyskylmiin hankkimalla harsoja ja istuttamalla arimmat daaliat ja krysanteemit kasvutunneliin”, Selenius sanoo.
Lue lisää:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
