Susikeskustelu on taas saanut uusia kierroksia kun on huomattu kannan vähentyneen aiemmasta. Ja ainoaksi syyksi on jälleen luontoihmisinä itseään pitävien toimesta leimattu ihminen ja salametsästys. Jotenkin tuntuu siltä, että näiltä ”asiantuntijoilta” puuttuu kokonaan sellainenkin tieto, että susia kuolee myös ihan itsekseen, luonnollisen kuoleman kautta.
Loukkaantumisen aiheuttaman nälkiintymisen, tarttuvien, loisten levittämien tautien ja uskokaa tai älkää, saalistamisen yhteydessä saatujen vammojenkin takia.
Se, että jostain ladosta on löydetty lähes karvaton menehtynyt susi ei taatusti ole ainutkertainen kuolemantapaus. Kyllä epidemiat saavat nopeasti tuhoa aikaiseksi luontoeläinten keskuudessakin.
Siellä kun ei rokotteita tunneta eikä sairaanhoitoa. Kierrätys sen sijaan toimii paremmin kun meillä ihmisillä. Kuolleen eläimen ruho hyvin lyhyessä ajassa katoaa parempiin suihin. Eikä jälkiä jää.
Vaan vihreän päättelytavan mukaan suden kuolema voi olla vain ja ainoastaan ilkeän maaseudun asukkaan aiheuttama. Yleensä sellaisen, joka on luonnon kanssa yhteistyötä tehden tuottanut oman ja monen kaupunkilaisenkin elintarvikkeet. Sellaisen, joka on harjoittanut luonnon kanssa vihreää elinkeinotaloutta jo vuosikymmeniä ennen kun besservissereitä cityvihreitä on ollut olemassakaan.
Kuinka vieraantunut todellisuudesta onkaan joidenkin ajattelutapa. Sillä kaikkea elollista koskeva luonnonlaki on edelleen voimassa. Metsäneläimiä kuolee ihan luonnollisestikin. Joskus paljonkin.
Paavo Paju
Jokioinen