Keliakian yleistyminen jatkuu – sama kehitys näkyy myös monissa muissa immuunivälitteisissä sairauksissa

Keliakiadiagnoosit ovat yleistyneet merkittävästi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä gluteeni aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehdusreaktion ja suolinukan vaurion.

”1990-luvulla alettiin pikkuhiljaa ymmärtää, että keliakia ei olekaan vain pienten lasten sairaus, johon liittyy ripulia ja huonoa kasvua, vaan se voi puhjeta ja esiintyä missä iässä tahansa ja myös oirekuvat vaihtelevat. Kun samoihin aikoihin myös diagnosoiminen muuttui helpommaksi keliakiaverikokeiden myötä, diagnoosien määrä lähti nopeasti nousuun”, kertoo Tampereen yliopiston lasten keliakiatutkimusryhmän johtaja Kalle Kurppa.

Tehostunut diagnostiikka ei Kurpan mukaan yksin selitä keliakian yleistymistä. Myös seulomalla löydetty keliakia on yleistynyt, ja taudin yleistyminen on jatkunut vielä viime vuosinakin. Sama kehitys näkyy myös monissa muissa immuunivälitteisissä sairauksissa, kuten astmassa, allergiassa ja tyypin 1 diabeteksessa.

Kurppa arvioi, että syyn on oltava ympäristötekijöissä. Perimässä ei tapahdu muutoksia näin nopeasti, eikä gluteeninsaantikaan ole merkittävästi lisääntynyt Suomessa.

”Suurimmat epäilykset liittyvät ympäristön mikrobialtistukseen ja ravitsemuksessa tapahtuneisiin muutoksiin, mutta asiassa riittää vielä tutkittavaa”, Kurppa sanoo.

Kurpan mukaan Suomessa moni keliakia voi olla diagnosoimatta. Virallisia diagnooseja on tehty noin 40 000, mutta tutkimusten perusteella Suomessa voi olla yli 100 000 keliaakikkoa.

Keliakia voi aiheuttaa hyvin monimuotoisia oireita vatsa- ja suolistovaivoista esimerkiksi päänsärkyyn, väsymykseen, nivelkipuihin tai ihottumaan. Toisaalta se voi olla hyvin lieväoireinen tai jopa täysin oireeton.

Keliakia on vahvasti perinnöllinen: jos lähisuvussa esiintyy sitä, sairastumisriski on merkittävästi kohonnut. Lisäksi on tunnistettu tiettyjä keliakian riskigeenejä, joita on lähes 40 prosentilla suomalaisista.

Ilman tällaisia geenejä keliakiaan sairastuminen on hyvin epätodennäköistä. Myös muut autoimmuunitaudit, kuten tyypin 1 diabetes ja kilpirauhassairaudet, altistavat keliakialle, sillä autoimmuunitaudit kulkevat usein käsi kädessä.

Kurppa kertoo, että suurin osa keliakiadiagnooseista tehdään aikuisille, mutta tauti saa usein alkunsa jo lapsuudessa.

”Valtaosa ei kuitenkaan saa vielä lapsena oireita. Toisaalta samaan aikaan tiedämme, että keliakia voi aiheuttaa lapsille ja nuorille esimerkiksi pituuskasvun hidastumista tai sitä, että luusto ei kasva niin vahvaksi kuin se muuten kasvaisi, mutta eiväthän ihmiset tunne tällaisia asioita.”

Osalla keliakia puhkeaa vasta iän myötä. Oireiset potilaat löytyvät yleensä eläkeikään mennessä.

Varsinkin suolisto-oireisen keliakian jäljille päästään Kurpan mukaan usein melko nopeasti. Pahimmillaan tauti voi aiheuttaa esimerkiksi jatkuvaa ripulia. Sen sijaan epätyypillisemmin oireilevan keliakian diagnoosi voi viivästyä paljonkin.

Kurppa kertoo, että keliakia saadaan nykyään usein diagnosoitua pelkillä verikokeilla. Noin puolet potilaista tarvitsee silti edelleen gastroskopian eli ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystystutkimuksen.

”Keliakian tärkein hoitomuoto on gluteeniton ruokavalio, jolla suurin osa potilaista pääsee eroon oireistaan. Vakavampien tautimuotojen hoitoon on olemassa myös lääkkeitä – kuten myös ihokeliakiaan, joka voi aiheuttaa esimerkiksi hankalaa kutinaa ja rakkuloita.”

Osa suomalaisista noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, vaikka heillä ei olisi todettu keliakiaa. Ilmiö alkoi yleistyä voimakkaasti noin 10–15 vuotta sitten ja on sittemmin tasaantunut tai jopa hieman vähentynyt, kertoo Kurppa.

”Taustalla oli erilaisia syitä. Jotkut hakivat siitä apua oireisiinsa, jotkut innostuivat kokeilemaan sitä julkisuuden henkilöiden suosituksesta ja jotkut kenties ajattelivat, että gluteeniton ruokavalio olisi jotenkin terveellisempi vaihtoehto”, Kurppa sanoo.

”Osa ei kokenut saavansa siitä hyötyä ja lopetti, mutta osa on todella kokenut sen hyödylliseksi. On vaikea sanoa, onko tällaisissa tapauksissa oireiden taustalla ollut nimenomaan gluteeni vai esimerkiksi jokin muu viljan ainesosa.”

Myös Terveystalon ravitsemusterapeutti Kirsi Englund on törmännyt vastaanotollaan ilmiöön, jossa syödään gluteenittomasti ilman keliakiaa.

Hänen mukaansa gluteenittoman ruokavalion mahdolliset riskit koskevat yhtä lailla keliaakikkoja kuin niitäkin, jotka noudattavat ruokavaliota ilman keliakiadiagnoosia.

”Tärkeintä on, että keliakia ehdittäisiin tutkia kunnolla ennen gluteenituotteiden pois jättämistä. Luotettava diagnosointi edellyttää sitä, että ihminen on syönyt gluteenia normaalisti kolmen kuukauden ajan”, Englund huomauttaa.

Englundin mukaan gluteeniton ruokavalio jää herkästi liian vähäkuituiseksi, jos asiaan ei kiinnitä erityistä huomiota. Esimerkiksi gluteenittomat leivät tehdään usein melko vähäkuituisista viljoista. Vähäkuituinen ruokavalio voi jopa aiheuttaa vatsaoireita, kuten ummetusta.

Toinen gluteenittoman ruokavalion kompastuskivi voi Englundin mukaan olla riittävä raudansaanti. Täysjyväviljat ovat tärkeä raudanlähde. Erityisesti kasvissyöjien tulisi olla asian kanssa tarkkana, sillä muita tärkeitä raudanlähteitä ovat varsinkin liha, mutta myös kala ja broileri.