Haaskaruokinnoilla karhuille tarjotaan muun muassa kalaa ja koiranruokaa. Kuva: Markku Vuorikari
Suurpetojen haaskaruokintakiista leimahti jälleen – Luontokuvaajien mukaan kirjallinen kysymys lietsoo vastakkainasettelua
Suomen Luonnonvalokuvaajat ry on tehnyt vastineen kansanedustaja Mikko Polvisen eduskunnalle jättämään kirjalliseen kysymykseseen.Tilaajalle
Karhuja ruokailemassa haaskaruokinnalla Suomussalmen Martinselkosella. Kuva: Markku VuorikariKuhmolainen kansanedustaja Mikko Polvinen (ps.) jätti 2.10. eduskunnalle kirjallisen kysymyksen eläinperäisten haaskojen käytöstä suurpetojen haaskaruokinnassa. Polvinen kysyy, mitä hallitus ryhtyy tekemään suurpetojen houkutteluun käytettävän haaskaruokinnan järkeistämiseksi?
”Suomessa käytetään eläinperäisiä haaskoja suurpetojen luontokuvaustarkoituksiin. Haaskojen pitäminen kesyttää suurpetoja jopa niin paljon, että ne syövät haaskaravintoa syöttäjänsä välittömästä läheisyydestä”, Polvinen kirjoittaa.
”Suurpetojen jälkeläiset oppivat yhdistämään ihmisen hajun ja läsnäolon ravinnon tarjoamiseen. Suurpeto menettää näin luontaisen varovaisuutensa ihmistä kohtaan. Edellä mainittu suurpetojen kesyyntyminen on lisännyt turvattomuuden tunnetta kansalaisten keskuudessa. Varsinkin Itä-Suomessa ongelma on jatkunut ja pahentunut jo useita hallituskausia”, Polvinen sanoo.
Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry on vastineessaan huolissaan Polvisen kysymyksen aiheuttamasta perusteettomasta pelon lietsonnasta ja jännitteitä lisäävästä vastakkainasettelusta.
”Haaskaruokinta on Ruokaviraston tarkoin säätelemää, ilmoituksenvaraista toimintaa. Haaskaruokinnasta haaskarekisteriin raportoidusta määrästä vain pieni osa ilmoittaa käyttötarkoitukseksi kuvaustoiminnan. Haaskaruokinta on käytössä erityisesti metsästyksessä ympäri maata, myös tiheään asuttujen alueiden lähistöllä. Sen sijaan luontokuvaustarkoituksessa haaskaruokintaa harjoitetaan pääasiassa kaukana asutuksesta, muun muassa itäisen Suomen raja-alueella”, Suomen Luonnonvalokuvaajien tiedotteessa todetaan.
”Suurpetojen katselu- ja valokuvaustoiminta luo työpaikkoja syrjäseuduille, tuo vuosittain tuhansia matkailijoita Suomeen sekä lisää tietoisuutta ja ymmärrystä suurpedoista ja niiden suojelusta”, Suomen Luonnonvalokuvaaja vastaavat ja toteavat etteivät suurpedot ole aiheuttaneet ihmisvahinkoja.
”Suurin osa karhujen ihmiselle aiheutuneista vahingoista on ollut metsästysonnettomuuksia. Sudesta taas ei ole ollut vaaraa ihmiselle yli sataan vuoteen.”
Ruokavirasto määrittelee ilmoituksenvaraisen haaskanpidon toiminnaksi, jossa luonnonvaraisia eläimiä houkutellaan ravinnon avulla ruokintapaikalle, kun tarkoituksena on eläinten valokuvaus tai katselu tai pienpetojen, kuten minkin tai supikoiran, metsästys. Haaskanpitäjiä voivat olla yksittäiset toimijat, jotka käyttävät haaska-aineksena omia kuolleita tuotantoeläimiään tai luontokuvaajat ja luontomatkailuyrittäjät, jotka hankkivat haaska-aineksen maatiloilta tai elintarvikealan laitoksista.
Kainuun alueella on tänä vuonna 126 rekisteröityä haaskapaikkaa.
”Viime vuosina sivutuotteiden ilmoitettu käyttömäärä on vaihdellut 35 000–53 000 kilon välillä. Käyttöilmoitus on tehty vuosittain 18–28 haaskaruokintapaikalle. Valtaosa käyttöilmoituksista tulee valokuvaus- tai safarihaaskoille”, kertoo hygieenikkoeläinlääkäri Eero Schroderus Kainuun ympäristöterveyspalveluista.
Rekisteröimättömien haaskaruokintapaikkojen määrästä ei ole tietoa.
Metsästyslain mukaan karhunmetsästyksessä on nykyisin kiellettyä käyttää haaskaa tai muuta ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta.
Karhua ei myöskään saa nurmipeltoa lukuun ottamatta ampua pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Karhua on siis kiellettyä metsästää esimerkiksi riistapellon lähiympäristössä. Karhunmetsästyksen haaskan läheltä tai ravintohoukuttimen avulla kieltävät säädökset ovat Metsästäjäliiton mukaan tulkinnanvaraisia ja aiheuttavat epäselviä tilanteita.
- Osaston luetuimmat
