Varkaille kelpaa varastettavaksi melkeinpä mikä vain ja jopa polttopuita varastetaan.
Tarkkaa tietoa siitä, miten yleisiä polttopuihin kohdistuvat varkaudet koko valtakunnan tasolla ovat, ei ole, mutta kyse on todellisesta ilmiöstä.
Itä-Suomen poliisilaitoksen rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen kertoo, että polttopuiden anastuksista ilmoitetaan varsin harvoin poliisille ainakin itäisessä Suomessa. Viime vuosien aikana tällaisia varkauksia on ilmoitettu poliisille alle 10 kappaletta vuosittain.
”Mikään isompi ongelma tai rikosilmiö polttopuiden anastaminen ei siis täällä ole”, Pohjolainen arvioi.
Rikosylikomisario painottaa, että hyvin harvoin rikollinen tulee asutun rakennuksen tai vapaa-ajanasunnon pihaan pelkästään anastaakseen polttopuita.
”Yleensä anastuksen kohteena on arvokkaampi omaisuus, kuten erilaiset työkoneet ja laitteet.”
Pohjolainen ei usko, että polttopuita varastettaisiin varsinaisesti siksi, että niillä olisi aikomus tehdä rahaa. Rahaa saadakseen polttopuita pitäisi nimittäin käytännössä anastaa vähintään kymmeniä heittokuutioita. Polttopuut päätyvätkin yleensä varkaan omaan käyttöön.
Polttopuut voivat kiinnostaa varasta esimerkiksi siksi, ettei hänellä ole omaa metsää, josta halkoja saisi tai vaikkapa laiskuus tai terveydelliset syyt voivat estää omien halkojen tekemisen. Voi myös olla, ettei varkaalla ole varaa ostaa halkoja.
”Jotkut anastavat polttopuita ja jotkut kesäkukkia taimimyymälöistä. Meitä on moneksi!”
Osa polttopuuvarkauksista selviää, mutta osa niistä jää niin sanotusti pimeäksi. Se, selviääkö polttopuuvarkaus vai ei, riippuu Pohjolaisen mukaan ensinnäkin siitä, onko kellään näköhavaintoja tai muuta tietoa tekijästä tai hänen käyttämästään ajoneuvosta. Vielä tärkeämpi rikosten selviämistä selittävä tekijä on mahdollinen kameravalvonta. Jos rikospaikalla tai lähialueella on ollut kameravalvontaa, rikokset yleensä selviävät.
Monesti polttopuuvarkaudet eivät kuitenkaan selviä. Tätä selittää Pohjolaisen mukaan ainakin se, että anastukset tapahtuvat yleensä harvaan asutuilla alueilla, joilla ei ole luonnollista valvontaa.
”Itse lisäksi ajattelen, että aina rikosta ei välttämättä edes huomata tai jätetään sikseen, jos kyse on vain muutamasta heittokuutiosta. Jos sama kohde joutuu toistuvasti anastuksen kohteeksi, niistä kylläkin poliisille ilmoitetaan”, hän pohtii.
Jos haluaa välttää sen, etteivät ovat polttopuut päädy pitkäkyntisille, voi onneksi tehdä paljon. Rikosylikomisario Pohjolainen vinkkaa, että polttopuut kannattaa varastoida sellaiseen paikkaan, jossa niitä pystyy itse valvomaan eli esimerkiksi asutun rakennuksen piha-alueelle.
Koska se, että saaliin saaminen vaatii murtautumista, vähentää rikollisen kiinnostusta, polttopuut kannattaa varastoida jämerällä lukolla varustettuun lukittavaan varastoon tai liiteriin. Puut kannattaa myös varastoida niin, ettei niitä voi helposti lastata autoon. Käytännössä kannattaa siis Pohjolaisen mukaan käyttää erilaisia esteitä siihen, ettei autolla pääse ainakaan kovin lähelle lastauspaikkaa.
Polttopuiden säilytystila tai -alue kannattaa myös varustaa ainakin yhdellä valvontakameralla. Lisätehoa valvontakameroiden käyttöön tuo rikosylikomisarion mukaan se, jos tallentavasta kameravalvonnasta kertoo vaikkapa kylteillä.
”Jotkut anastavat polttopuita ja jotkut kesäkukkia taimimyymälöistä. Meitä on moneksi!”
