Ikinä eivät puolueen asiat ole sekaisin, jos sitä kysyy puolue-eliitiltä.
On korkeintaan reipasta keskustelua ja toverillista kilvoittelua. Kaikki tässä suuressa kansanliikkeessä pelaavat samaan maaliin. Katto on korkealla ja seinät leveällä.
Tällaisen sanoman SDP halusi lähettää viime viikonlopun puoluevaltuustosta Hyvinkäältä. Varsinkin demareilla on syvällä kollektiivisessa alitajunnassa trauma puoluehajaannuksen päiviltä.
Tosiasiassa SDP:tä on repinyt kohtuullinen jäsentenvälinen Jutta Urpilaisen syrjäyttämisestä lähtien. Nyt kun Antti Rinne ilmoittautui myös toiselle kaudelle, peli senkun kiihtyy.
”Nyt työnnetään vaikka mummoja junan alle”, eräs puoluevaltuuston jäsen arvioi harvinaisen avomielisesti taiston kiihkeyttä.
Tuskin olivat suosionosoitukset vaimenneet Rinteen olen käytettävissä -ilmoituksen jälkeen, kun osa aplodeeraajista jo ilmoitti harkitsevansa vastaehdokkuutta.
Tasaisen vauhdin taulukolla haastajia nousee ennen helmikuun puoluekokousta lisää. Eivät he kaikki ole aivan tosissaan. Puheenjohtajan rohkea haastaminen nostaa mukavasti profiilia, vaikka kampanja jäisikin harakanlennoksi.
Osto- ja myyntiliikkeen tiskillä käy kova kuhina. Ehdokas kiertää kabineteissa lupaamassa kannattajilleen namupaikkoja valintansa varmistamiseksi.
Väitetään, että Rinne on jo luvannut seuraavaan hallitukseen ministeripaikan niin monelle eduskuntaryhmän jäsenelle, että maahan on pakko muodostaa SDP:n vähemmistöhallitus. Muille puolueille ei salkkuja voi millään riittää.
Jaossa ovat myös muut tärkeät luottamustehtävät. Eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston puheenjohtajuus ovat mitä käyttökelpoisinta kauppatavaraa.
Erityisesti etulinjan politrukkiparvi on liekeissä. He ovat sitä porukkaa, joka tällaisissa taistelutilanteissa tekee likaisimman työn, kuljettaa uhkausviestejä, vakoilee vastapuolta, vuotaa vastaehdokkaasta ikävää tietoa julkisuuteen – ja paheksuu sitten median lokajournalismia.
Nyt tarvitaan herkkää tilannetajua ja skarppia pelisilmää. Potentiaaliset puheenjohtajaehdokkaat ovat tiettävästi jo vaihtaneet vääriä mielipiteitä lipsauttaneita avustajia luotetumpiin.
Kun äänet on helmikuussa laskettu, voittajan leirissä alkaa palkintojen jako. Eduskuntavaalien jälkeen – jos kansa suo – demarit ovat hallituksessa ja oikeaa hevosta veikanneet vihreällä oksalla.
Hävinneet puristavat nyrkkiä taskussa, mutta vakuuttavat ulospäin, että kylläpä oli rakentava ja ilmaa raikastava kampanja.